lauantai 27. joulukuuta 2014

Voimajooga #6



Ehdinpäs vielä päivitellä teille uuden treenin ennen meidän reissun alkua. Tämä on loistava kinkunsulatussetti joka treenaa juurikin.. kinkkua! Muihin joogatreeneihin verrattuna tämä on hieman rankempi lihaksille ja itse korvasinkin tällä yhden normaalitreenin. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään HIT, vaikka vähän hiki tuleekin ja takapuoli saa kyytiä. Aikaa menee n. 30 min riippuen millä tahdilla tekee, itse pidin yllä ripeän vauhdin.

2 kierrosta


Aikaa ei tarvitse ottaa ylös, sillä nopeus ei ole pointtina tässä. Jos haluaa kunnon venyttelyn niin kannattaa tehdä rauhassa ja hitaasti, jos taas haluaa enemmän kuntotreenin ja hien pintaan niin nopeasti. Kotka-asentoa varten voi laittaa valmiiksi 1 min countdownin ja tehdä seuraavan setin 2 kertaa läpi (jäähdyttely vain viimeisen kierroksen lopuksi):

1. Perusflow
2. Tuolista etunoja-askelkyykky taakse x 20
3. Leveässä haara-asennossa (jalat suorana) selkärangan kierto x 2 ja matala askelkyykkyhyppy x 2 kymmenen kertaa
4. Käänteisestä kyykystä kantapääpotku ylös x 20
5. Staattinen sivuaskelkyykky x 5 ja kolmio 4 krt (vaihtaen joka kerta puolta eli yht. 2 krt per puoli)
6. Antautumiskyykky ja jalan ojennus eteen x 10 per jalka
7. Kotka-asento 1 min per puoli
8. Kohotettu yhden jalan silta x 20 per jalka

Loppujäähdyttely:
- Nousu selältään istuma-asentoon ja taivutus eteen x 3
- Selkärangan kierto selällään
- Taivutus sivuille ja eteen turkkilaisessa istuma-asennossa

Antautumiskyykyssä (6.) yritä käyttää mahdollisimman vähän koukussa olevaa jalkaa jonka sääri laskeutuu alas. Ponnistat ylös tukijalan kantapäällä, toinen jalka vain seuraa mukana.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Tasapainoiluhaaste - viikko 3



Weee mulla on ollut niin hauskaa harjoitellessa näitä liikkeitä! Siitä tulee aina hieno fiilis kun on "saavuttanut" uuden liikkeen. Ja on muuten pakko harjoitella jos meinaa viikon päästä aina näyttää itse miten on edistynyt... Viime viikolla olin tosiaan niin kiireinen, että teillä on ollut kaksi viikkoa aikaa harjoitella liikettä nimeltään korppi sivulle (tai sivukorppi). Eli teidän pitäisi pysyä asennossa kaksi kertaa kauemmin kuin minä... ;) Sivukorpissa pysyminen oli suhteellisen helppoa korpin harjoittelun jälkeen, ehkä siinä on myös jokin mentaalinen turva kun pää on kääntynyt niin naama ei voi osua lattiaan. Seuraavan viikon liike on...



LENTÄVÄ KYYHKYNEN

 


Nyt muuten varmasi kaduttaa jos ei ole harjoitellut viime viikon venytyksiä! Asentoon pitää päätyä seisoma-asennosta: nosta jalka 90 asteen kulmaan vasten toista reittä ja ala kumartua alas niin että kädet koskettavat lattiaa. Tässä itsessään on jo ihan tarpeeksi haastetta jos teillä on pakarat ja takareidet yhtä jumissa kuin minulla.

Kierrä reiteen lepäävän jalan nilkkaa ja jalkapöytää käsivarren "ympäri" tukemaan asentoa ja ala siirtää painoa eteenpäin käsille. Yritä aluksi nostaa takajalkaa hetkeksi ylös koukussa:


Lähde siitä suoristamaan takajalkaa yhä enemmän:




Vähitellen voit yrittää nostaa takajalkaa yhä ylemmäs jos pysyt (ylin kuva), mutta näin alkuvaiheessa jalan saaminen suoristetuksi taakse vaakatasossa on ihan hyvä tavoite. :)  Joulun aikaan voikin sitten kilpailla kuka osaa asennon parhaiten...




Tasapainoilu saattaa jäädä tauolle lomamme ajaksi 9.1 asti, saa nyt nähdä. Jos nettiyhteydet pelaavat niin onhan se mahdollista että teen lentäviä kyyhkysiä bikineissä Bahamalta ;)

Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille blogin lukijoille ja treenaajille!! Jos olette treenanneet ahkerasti tänä vuonna niin ottakaa pieni ansaittu lepo ja unohtakaa kalorit hetkeksi. Toisaalta jos motivaatio on korkealla ja vihdoinkin on aikaa, miksei voisi jatkaa hyvää treenirutiinia. Jouluna on hyvä mahdollisuus painostaa koko perhe mukaan treenaamaan, vaikkapa edes voimajoogaa :) Rentouttavaa lomaa!

perjantai 19. joulukuuta 2014

5 minuutin treeni #2


Weekeeend! Jos joulukiireet ovat pahasti päällä niin yritä ainakin saada päivään 5 min pikatreeni ennen suihkussa käyntiä.

Välineet: käsipainot

AMRAP

5 min


Tee seuraavaa settiä niin monta kierrosta kuin ehdit viidessä minuutissa:

1. 10 krt: punnerrus käsipainojen kanssa (kuten alakuvassa) - hyppää jalat käsien viereen - nosta käsipainot pään yläpuolelle niin että olet tuoliasennossa
2. 10 x soutu lankussa käsipainoilla (nosta yhtä painoa kerrallaan kohti kainaloa, pidä lantio suorassa ja vaihda vuorotellen kättä)
3. 10 x askelkyykkyhyppy käsipainojen kanssa (kädet roikkuvat suorana)


Löytyi tällainen vanha kuva :D

Tästä minulla ei ole omaa tulosta vielä, sillä yritän yleensä tehdä "kunnon" pidemmän treenin vaikka kiire olisikin kova. Onpahan katsottu valmiiksi kun seuraavan kerran on hektinen päivä.

Vielä on pari päivää aikaa treenata sivukorppia!! Panukin teki hienon sivukorpin ihan kylmiltään :) Kannattaa kuitenkin tunnollisesti tehdä nuo aiempien videoiden venyttelyharjoitukset avaamaan lantiota, sillä seuraavan viikon liikkeessä todella tarvitaan kyyhkysmäistä notkeutta.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Treeni #60: Deadlifts and squats



Välineet: kahvakuula

2 kierrosta


Oma aika: 19:00

Etsin varmaan 20 sekuntia kahvakuulaa burpeiden jälkeen :D Välillä on kyllä tohelo olo... Tämä ei ole kovin paha treeni, asteikolla 1-5 (tosi helppo - tosi rankka) antaisin arvosanan 2. Treenissä saa erityisesti kyytiä (ala)selkä ja vatsat, joten kyseessä on aika lailla keskivartalotreeni. Syke ei nouse liikaa, mutta polte vatsoissa on ihan hurja vitosliikkeessä! Toki jos tekee painavammalla kahvakuulalla kuin 10 kg niin saa vielä enemmän tehoa treeniin. Pyysin joulupukilta toista 12-14 kg kahvakuulaa kyykkyjä ja heilautuksia varten, saa nähdä miten käy... ;)


Porsaita äidin oomme kaikki

Possu mureutuu ihanasti savipadassa pari tuntia hauduttelemalla


Joulu lähestyy ja meikäläinen on siitä kovin innoissaan! Lähinnä loman, rentoutumisen ja vain rauhassa olemisen vuoksi. Aluksi vietetään joulua anopin ja äidin ruokapatojen äärellä, ja sitten 1,5 viikon ajan köllötellään Miami Beachilla sekä Bahamasaarilla oman kullan kanssa... <3 Aijai. Vielä kun ensi tiistaihin jaksaisi painaa. Meillä muuten syödään kotona kalkkunaa jouluna, se on niiiiin hyvää ja vieläpä vähärasvaista!

Tämä vuosi on ollut päätä huimaava työhommien suhteen ja olenkin tainnut esiintyä neljässä kongressissa, joista kaksi oli ulkomailla Kööpenhaminassa ja Kreetalla. Saksassakin tuli käytyä opettamassa viikon verran Nordhausenissa. Kesäloma meni lähinnä pihahommissa kun laitettiin takapiha kuosiin ja pystytettiin meluvalli tulevaa rekkaliikennettä silmällä pitäen, joten silloinkaan ei päässyt täysillä rentoutumaan. Milanossa tuli kyllä lomailtua pidennetty viikonloppu keväällä.

Tutkimuksen teossa on ollut pitkiä mittauspäiviä kun asiakkaat pääsevät terapiaan usein vasta omien töiden jälkeen. Jossain välissä on myös yritetty kirjoittaa artikkeleita ja edistää väitöskirjaa... Viime viikolla kun joululahjojen hankkiminen ja tulevan lomareissun käytännön asiat vielä kaatuivat päälle, stressi alkoi tuntua muunakin kuin väsymyksenä: alan nimittäin saamaan sydämen lisälyöntejä jos olen ollut kuormittunut jonkin aikaa. Univaje ja kofeiini pahentavat tilannetta. Kehon toipumista ei ole edistänyt se, että olen viime aikoina tehnyt todella rankkoja treenejä, esim. 3 kpl puolen tunnin HIT settejä. Näin psykologina pitäisi yrittää tajuta, että jos stressiä alkaa olla pidempi jakso, niin kehoa ei kannata rasittaa liikaa urheilulla. Se on totta, että liikunta lievittää stressiä noin yleisesti ja akuutissa stressissä, mutta jokainen rankka liikuntasuoritus on kuitenkin "stressi" myös elimistölle. Jos palautuminen on heikentynyt, siitä ei hyvä seuraa pitkällä tähtäimellä että treenaa viisi rankkaa treeniä viikossa. Siksi lyhyet, mutta intensiiviset treenit ovat parempia kun on pitkäaikaista henkistä kuormitusta - tai rauhallisempi pidempikestoinen voimajooga tms... Yleensä pitkäaikaisen kuormituksen huomaa ensin väsymyksenä, joka ei lähde nukkumalla. Tosin, näin kaamosaikaan niitä voi olla vaikea erottaa toisistaan ;) Joululahjojen hankkimisen ja matkahommien varailujen jälkeen stressikin helpotti ja nyt on jo helpompi olla.




Oli mulla joku varsinainen aihekin tässä alunperin, eli siis ajattelin muistuttaa että jos naudan jauheliha, broileri ja lohi alkavat kyllästyttää ruokailussa, niin maailmassa on myös muitakin lihoja! Kuka muistaa kouluruokailun ällöttävän sitkeät ja jänteiset possukastikkeet? Ainakin itselleni ja näköjään myös Panulle on jäänyt niistä pitkäaikaiset traumat... Porsaansuikale on kuitenkin todella maukasta ja mureaa kun sen kypsentämiseen varaa reilusti aikaa. Itse ostan yleensä 300-400 g marinoitua ja 500-600 g maustamatonta marinoimatonta porsaansuikaletta sekoittaen ne, jos rasvan määrällä ei ole niin väliä.

Helppo possu a'la Anu
- Laita porsaansuikaleet pannulle ruskistumaan ja pilko joukkoon 1-2 sipulia (voi laittaa lisäksi myös suikaloitua paprikaa)
- Mausta mielesi mukaan
- Kaada kevyesti ruskistuneet suikaleet+sipulit uunin kestävään pataan ja lisää sekaan purkki kermaa. Kaada joukkoon vettä kunnes liha peittyy juuri ja juuri nesteeseen.
- Koko komeus uuniin 175 astetta ja haudutetaan pari tuntia. Avot!

Tämän ruoan kanssa ei aika ole niin justiinsa, liha on sitä mureampaa mitä kauemmin sitä pitää. Possu onnistuu hyvin myös liedellä hauduttaen ja niin se usein valmistetaankin, mutta minusta uuni on vaan helpoin.

Tämän aterian kylkeen sopivat hyvit esim. tuoresalaatti ja dieettiohjelmassa esitellyt veneperunat:



Mulla on kunnon arsenaalit Kreikasta, aina kun sinne eksyn ostan parasta mahdollista luomu extra virgin oliiviöljyä matkaani sekä tietysti mausteita (Kreikan mausteista jopa näkee kasvien osia eikä vain pelkkää jauhetta ja keinotekoisia makuaineita...). Ruoka on ylipäätään mielestäni sellainen asia, missä ei kannata venyttää penniä. Panostaminen laadukkaisiin tuoreisiin raaka-aineisiin ei ole halpaa, mutta se on oman (ja perheen) terveyden ja koko elinkaaren kannalta parasta. Jos minulla olisi lapsia, en rehellisesti sanottuna syöttäisi heille esim. nakkeja, valmislihapullia tai nugetteja ellei olisi jostain syystä aivan pakko. Tajusin tässä yksi päivä että en aktiivisesti välttele prosessoitua ruokaa vaan siitä on tullut elämäntapa - se että ottaisin evääksi kaupasta jonkun valmisruoan on yhtä todennäköistä kuin että pukeutuisin heinäkuussa rannalla laskettelupukuun. Mahdollista, mutta ei todennäköistä :D Jos minun täytyy saada pikaisesti jotain ruokaa eikä mitään ole valmiina, syön esim. hedelmiä ja pähkinöitä.




Viime vuonna uutisoitiin, että joka kolmas syö valmisruokaa viikottain. Tähän tosin lasketaan ilmeisesti karjalanpiirakat ja pakastevihannekset (wat? pelkät kukkakaalit?). Eniten eineksiä kuluttavat lapsiperheet, mikä kyllä nostattaa hiuskarvat pystyyn. Ei sillä, ymmärtäähän sen että kiire on jumalaton ja joskus se lapsi vaan ei suostu syömään muuta kuin ruoka-ainetta X ja nyt ollaan jo myöhässä ja vaatteet pitäis pukea... Mutta kun tiedetään, että lapsuuden ruokatottumukset siirtyvät aikuisuuteen. Ylipaino siirtyy aikuisuuteen. Makuaisti tottuu esim. tiettyyn määrään suolaan ja tämä siirtyy aikuisuuteen. Runsas rasvan määrä ruoassa lisää mieltymystä rasvaisiin ruokiin ja siirtyy aikuisuuteen. Ei ihme, että vanhemmat ovat vähitellen nousemassa barrikadeille päivähoidon ruokienkin suhteen. Mieluummin minäkin antaisin lapseni syödä kasviksia, marjoja ja hedelmiä kuin juoda sokeripillimehun välipalalla. Fanaattiseksi ei tarvitse ryhtyä ja pääasia että kotona ruokatottumukset ovat terveellisiä, mutta aihe pistää kyllä mietityttämään.




Yllä olevassa iltapalakuvassa on leivällä meikäläisen einestä eli pippurimakrillia :D Kun en jaksa laittaa kalaa lämpimäksi ruoaksi, ostan jotain tällaista leivän päälle. Leikkeleissä valitsen aina korkeimmat lihapitoisuudet, valitettavasi eräissä merkeissä törmää esim. 60% lihapitoisuuteen kalkkunassakin että tarkkana saa olla.

Tässäpä taas vähän ruokahöpinää, kommentteja ja mielipiteitä aiheesta saa jättää alle. Mitenkäs sivukorpin harjoittelu sujuu? Yllättävää kyllä, asennossa on näköjään mahdollista pysyä ihan näin harjoittelun alkuvaiheessakin. Normaalin korpin treenauksesta on ollut varmasti hyötyä tasapainon kannalta. Yllättävän rankka liike kyllä tuo sivukorppi, treenaa erityisesti ranteita, vatsoja ja toki käsiä. Sivuvatsat huutaa joulun kunniaksi hoosianna Daavidin poika! Haha.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Treeni #59: Happy birthday!


To me ;) Eilen oli synttärit.

Välineet: käsipainot, hyppynaru, kahvakuula

2 kierrosta


Laita valmiiksi 1 min countdownit hyppynaruosuuksille ja ota kokonaisaika ylös.

Oma aika: 18:06.

Kulunut viikko osoittautui niin kiireiseksi, että en ole kertaakaan ehtinyt treenata viikon 2 tasapainoliikettä. Yksinvaltiaan oikeudella päätän että treenaamme vielä ensi viikon ajan sitä! Olen muuten alkanut arvioida treenien rankkuutta sekä sitä mihin lihasryhmiin mikäkin treeni ottaa eniten. Haluan first hand knowledgen ja seuraavan päivän lihaskiputilan, joten arvioiden lisääminen tapahtuu vasta ensi vuoden puolella ja vain uusiin treeneihin.

Enjoy your weekend!

tiistai 9. joulukuuta 2014

5 minuutin treeni superkiireisiin päiviin


Pitäisi jo olla nukkumassa, mutta halusin jakaa vielä treenin minkä tein tänään ennen nukkumaanmenoa. Joskus vaan käy niin, että päivään ei tahdo mahtua edes sitä vartin treeniä tai energiatasot eivät millään riitä siihen. Nukuin itse huonosti viime yön, koska olin nukkunut edellisenä yönä liikaa ja mielessä pyöri monia stressaavia tekemättä olevia asioita. Herätys töihin klo 6:15 ja kotiin klo 21:30, huh huh. Tein eilen brutaalin megapitkän 34 min HIT:in, joten annoin itselleni armoa tehdä päivän päätteeksi vain 5 minuutin treenin - mutta TÄYSILLÄ.

Kun aikaa on vain 5 minuuttia, ei missään nimessä saa antaa itselleen hengähdystaukoa. Treenin liikkeiden tulee myös olla sykettä nostattavia ja voimaa kehittäviä - perusvatsojen tekeminen ei paljon mieltä lämmitä. Aikaa ei ole myöskään tuhlattavaksi monimutkaisten liikkeiden opetteluun.

AMRAP

5 min


1. Punnerrus x 5
2. Hypyt lankussa x 5 (lankussa hyppää jalat lähelle käsiä ja takaisin lankkuun = 1 toisto)
3. Kerähyppy x 5 (hyppää ilmaan nostaen polvet mahdollisimman korkealle, läimäytä polvia käsillä)
4. V-vatsat x 5 (jalat suorana, selkä käy välillä maassa mutta jalat pysyvät koko ajan ilmassa)

Omat kierrokset: 7

5 minuutissa ehtii siis tehdä 35 punnerrusta ja 105 vatsalihas/jalkaliikettä. On aina parempi, että tekee JOTAIN kuin on tekemättä mitään. Ei tekosyitä :) Nyt unille ja pian taas uutta (pidempää) treeniä!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Tasapainoiluhaaste - viikko 2



KORPPI SIVULLE

 

Olipas kiva seurata keskustelua ja jopa nähdä teidän korppiasentojanne viime viikolla! Moni innostui haasteesta, kuten oli tarkoituskin. Huomasin muuten eilen, että sain hankittua jopa mustelman tynkää ojentajiini korpin harjoittelusta. Alussa pysyin korpissa vain muutaman sekunnin, mutta kuten videolta näkee viikon treenin jälkeen onnistui jo yli 20 sekuntia :) Kunnon kokovartalotärinä!

Ensi viikon liikkeenä on korppi sivulle. Videon kulku alkuharjoituksineen:

1. Kuollut kyyhkynen 30 s per puoli
2. Lankku 30 s
3. Kyyhkynen 30 s per puoli
4. Lankku 30 s
5. Helpotettu korppi sivulle
6. Korppi sivulle

- Kuollut kyyhkynen on periaatteessa vanha kunnon pakaravenytys, mutta nilkkoja täytyy taittaa 90 asteen kulmaan - ne eivät ole ojennettuina. Kiinnitä huomiota, että reiteen nojaa nimenomaan sääri eikä nilkka: vie jalkaa tarpeeksi pitkälle. Selkä ja pää ovat vasten lattiaa, mielellään myös hartiat jos notkeus sallii.
- Kyyhkysessä pidä lantio ja vartalo jalkojen välissä, älä kippaa lantiota etureiden puoleen. Huomasin itse että pakarat ovat ihan jumissa, ennen pääsin sentään aika lailla maahan asti liikkeessä :P Jos sinulla on samanlaista kireyttä, kevennä itseäsi työntämällä käsillä maasta.
- Helpotetussa korpissa sivulle tue reiden yläosa toiseen kyynärpäähän ja polvi toiseen kyynärpäähän. Videolla ojensin nilkkoja, mutta ne voivat olla 90 asteen kulmassa.
- Korpissa sivulle tue alapuolella olevan jalan polvi kyynärpäähän. Treenaa molempia puolia yhtä paljon! Huomasin että itselleni jalat oikeaan kyynärpäähän oli helpompi puoli :)


perjantai 5. joulukuuta 2014

"Minä pystyn"


Toivottavasti olette ahkerasti harjoitelleet ensimmäisen viikon tasapainoiluhaastetta! Eilen saavutin itse sellaisen vaiheen, missä kroppa ja aivot yhdistyivät ja tuli yhtäkkinen tajuaminen miten asento toimii. Sen jälkeen asento oli helppo pitää kymmenisen sekuntia, mitä nyt kädet vähän tärisivät ja vatsat huusivat hoosiannaa. Ei uskoisi, miten paljon vatsalihakset itse asiassa tekevät töitä tuossa liikkeessä, vaikka toki sen huomaa käänteistä korppia harjoitellessa. Lonkankoukistajat puolestaan ovat ihan tulessa kun yrittää asetella polvia tukevasti kainaloon. Kannattaa tosiaan suunnata katse suoraan eteenpäin ja ajatella itseään hyvin pienenä pakettina kun lähtee kallistamaan painoa käsille, oikea pään asento auttoi minua paljon.

Eilen tuli töissä puhetta voimasta ja haluan vielä sanoa, että vaikka näissä tasapainoiluissa tarvitaan tietty määrä voimaa, kyse on ennemminkin tasapainosta ja kehon koordinaatiosta. Jos jaksat tehdä normaaleja punnerruksia ja pystyt minuutin ajan olemaan lankussa, sinulla luultavasti on tarpeeksi voimaa tehdä korppiasento. Kyse on "vain" puuttuvista hermoyhteyksistä aivojen ja kehon välillä, jotka lisääntyvät kun tasapainoilua treenaa. :)




Ahaa-elämys korppiasennosta sai minut pohtimaan ylipäätään sinnikyyttä ja harjoittelua. Vaikka huipulla kisaavilla urheilijoilla voi olla luontaisia lahjoja lajiinsa, suurin osa menestyksestä johtuu kuitenkin ahkerasta harjoittelusta. Kaikki lähtee uskosta ja luottamuksesta itseensä - minä varmasti pystyn, kunhan vaan treenaan tarpeeksi. Näin psykologina tapaa jatkuvasti ihmisiä, joilla ei tätä ajatusta syystä tai toisesta ole. Lapsuuden perheen asenteilla, uskomuksilla ja vanhempien tavassa puhua lapselle voi olla kauaskantoiset seuraukset aikuisuuteen. Opimme uskomaan itseemme kun meihin ensin uskotaan. Mitä tapahtuu jos lapsi on aistinut vanhemmista ettei hän ole tarpeeksi hyvä, mikään ei tavallaan riitä kehujen tai arvostuksen saamiseksi, lapsen taitoihin ei ole luotettu, häntä on vähätelty ja asenne on ollut "Ei sinun nyt ehkä kannata yrittääkään kun tämä on aika hankala juttu"? Nuo äänet ja asenteet sisäistyvät meihin sisäisiksi ääniksi, jotka aikuisenakin sanovat pään sisällä että ei kannata kokeilla mitään haastavaa. Pysytellään turvallisissa tutuissa asioissa missä ollaan hyviä. Eihän sinne (paikkaan/lajiin/harrastukseen X) voi mennä kun minä olen tämmöinen ja muut ovat paljon taitavampia ja tietävät mitä tekevät. Psykologiassa käytetään myös termiä "opittu avuttomuus" seuraavasta ilmiöstä:

"Seligman tutki alun perin koiria, jotka hän jakoi kolmeen ryhmään. Ensimmäiselle ryhmälle annettiin sähköiskuja, jotka koirat saivat kuitenkin loppumaan painamalla eräänlaista kytkintä. Toiselle ryhmälle annettiin myös sähköiskuja. Tällä ryhmällä sähköiskut kuitenkin jatkuivat riippumatta siitä, mitä koirat tekivät. Kolmas ryhmä oli verrokkiryhmä, jolle ei annettu sähköiskuja.
Tutkimuksen toisessa vaiheessa koirat laitettiin tilaan, jossa heille annettiin jälleen sähköiskuja. Koirat pystyivät kuitenkin pakenemaan tilasta varsin helposti hyppäämällä matalahkon aidan yli.
Ensimmäisen ja kolmannen ryhmän koirat, toisin sanoen koirat, jotka olivat aiemmin onnistuneet lopettamaan sähköiskut omalla käytöksellään, sekä koirat, joille ei aiemmin ollut annettu sähköiskuja, hyppäsivät nopeasti aidan yli ja pakenivat. Sen sijaan koirat, jotka aiemmin eivät olleet pystyneet vaikuttamaan kokemuksiinsa, jäivät tilaan ja kävivät ulisten makaamaan maahan. Ne olivat oppineet avuttomiksi.
Seligmanin myöhemmät tutkimukset vahvistivat havainnon myös ihmisillä: jos emme joskus saavuta haluamaamme lopputulosta, päädymme hyvin nopeasti uskomaan, että emme pysty vaikuttamaan elämäämme. Opimme avuttomiksi. Tämä taas johtaa passiivisuuteen tai jopa depressioon." ( http://www.gradutakuu.fi/2010/01/11/opittu-avuttomuus/ )

Toki myös temperamentti voi vaikuttaa osaltaan siihen, miten uskaltaa lähteä kokeilemaan uusia asioita. Jotkut ovat luonnostaan varovaisempia ja herkempiä ja toiset avoimempia ja "riehakkaampia". Suurempi vaikutus on kuitenkin kasvatuksella ja ympäristöllä missä on elänyt. Itse olen ollut onnekas siinä mielessä, että taitoihini on aina uskottu ja asenteeni aikuisenakin on, että otan innolla kaikki haasteet vastaan. Jos sinä et ole ollut yhtä onnekas, voit silti kääntää uskomuskelkkasi ympäri. Se vaatii sinnikkyyttä ja harjoittelua aivan niin kuin tasapainoilu, mutta tämä tasapainoilu tapahtuu vain pään sisällä. Kun uskallat "hypätä tuntemattomaan" niin luultavasti huomaat, että mitään pahaa ei tapahdu. Sinusta pidetään ja sinuun uskotaan, ja harjoittelemalla voit tulla taitavaksi lähes missä asiassa vain. Kun näitä kokemuksia kertyy lisää ja saat muilta rohkaisevaa palautetta, alat vähitellen uskoa itseesi yhä enemmän. Kokemus todistaa sinulle, että pystyt mihin vain, kunhan laitat asiaan aikaa ja energiaa :)

Olipas siinä tsemppipuhe. Tarkoituksena on sanoa, että myös JUURI SINÄ pystyt oppimaan näitä aluksi hyvin vaikeilta tuntuvia tasapainoiluja. Tärkeintä on sinnikäs yrittäminen ja harjoittelu. Aluksi minustakin tuntui, että noinkohan pystyn pysymään edes viisi sekuntia korpissa viikon päätteeksi. Älä keskity lopputulokseen vaan harjoittele - lopputulos tulee kyllä itsestään. Pidä hauskaa ja haasta itsesi! :)

maanantai 1. joulukuuta 2014

Miten mulla menee

Hikinen, mutta onnellinen - 7 uutta treeniä purkissa


Välillä tulee aina kysymyksiä että mites treeni kulkee mulla itsellä. Syyskuun puolivälissä koin erittäin outoa motivaatiopulaa sen jälkeen kun olin pitänyt pisimmän treenitauon HIT:istä neljään vuoteen. Minä, jolle treenaamisesta oli tullut sama asia kuin hampaiden pesu - juttu joka kuuluu arkirutiineihin eikä ilman sitä voi olla. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tajusin oikeasti säännöllisyyden merkityksen. Sitähän kuulee jatkuvasti, että treenamisesta pitäisi tulla tapa, mutta tuossa vaiheessa vasta itse tajusin miten se tapa auttaa treenaamaan. Siksi kaikki laihdutusoppaat ja -artikkelit paasaavat miten on parempi treenata vähemmän aikaa useamman kerran viikossa kuin kerran pari pitkän jakson. Kyllä minä sen tiesin, mutta en jotenkin uskonut että motivaatio/jaksamispula voisi ikinä enää kohdata itseäni kun olin treenannut kuitenkin niin kauan ja rakastanut tätä tyyliä. Ei se tarvitse näköjään kuin (pidemmän) tauon.

Tämän takia homma ei oikein toimi jos treenaa vain 2-3 krt viikossa. Siihen jää 4-5 muuta päivää, jolloin treeni ei ole tapa. Tämän omakohtaisen kokemuksen jälkeen en voi painottaa tarpeeksi, että viikkoon mahduttaa ne viisi treeniä!! Kun sitä on vaikka pelkän määrätietoisuuden ja sitoutumisen voimalla tehnyt pari viikkoa, kuukauden, niin siitä tulee se hampaiden pesun kaltainen rutiini, jota ilman ei voi olla. Ensimmäinen treeni tauon jälkeen oli mulla "Voi ei, ei jaksais..." fiiliksillä ennen kuin pääsi taas vauhtiin. Loppusyksyn olen mahduttanut viikkoon aina viisi treeniä + yhden voimajoogan lepopäivänä ja into on kova.

Tällä viikolla yksi "treeneistäni" oli uusien treenivideoiden kuvaaminen. Kuten asuvalinnoista voi huomata, kuvaan siis kerralla purkkiin useita treenejä ja sitten vähitellen editoin klipit ja teen postaukset ynnä muut. Teille on tulossa siis verta, hikeä ja kyyneliä!!! Tai ainakin hikeä ;) Alla vähän maistiaisia ja loppuun blooperi...


Me ei mitään helppoja punnerruksia harrasteta!

Hämähäkkipunnerrus

Tiedossa erilaisia potkuja!


Emmekä tietenkään voi olla ilman... ihanan vihattavia askelkyykkyjä! Tässä luistelijan askelkyykky.


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tasapainoiluhaaste - viikko 1


KORPPI


10 viikkoa, 10 tasapainoiluharjoitusta! Tavoitteena lopuksi puhdas käsilläseisonta, mutta myös hauskanpito erilaisten jooga-asentojen kanssa matkan varrella. Ensimmäisenä liikkeenä harjoitellaan ensi viikon ajan korppi-asentoa, josta kuva yllä. Yleisin virhe korpissa on polvien tukeminen kyynärpäihin, kun polvien pitäisi olla vähintään ojentajissa kiinni, mielellään olkapäissä jos joustavuus sallii.

Alla harjoitusvideo lämmittelyineen ja notkeusharjoituksineen.

1. 10 krt kissavenytys selälle
2. Venytys 20 s per jalka: lankussa tuo jalka samanpuoleisen käden viereen
3. Käänteinen korppiasento: työnnä käsiä ja yläkroppaa jalkojen välistä kohti kattoa. Jalat ovat koukussa kuten korpissa, mutta käsien ulkosyrjällä. Pidä asento 5-10 s ja toista tauon jälkeen vielä pari kertaa. Ottaa vatsalihaksiin!
4. Korppiasennon harjoittelu:
Ota eteen pino tyynyjä ja istu hetki syväkyykyssä. Nouse sitten varpailleen ja nosta takapuolta ylös niin että saat polvet tuettua olkapää-ojentaja-akselille. Koukista käsiä kun lähdet varovasti viemään painoa eteenpäin. Nosta ensin yhtä jalkaa kerrallaan ilmaan, lopuksi molempia. Kun harjaannut tässä, lähde nostamaan katsetta ylöspäin, yritä pitää selkää enemmän suorassa ja nosta sääret vaakasuoraan ilmaan, nilkat suoristettuina.

Jos tasapaino pettää, pidä niska suorana ja tule päälaki edellä tyynykasaa vasten (ota alkuun tarpeeksi korkea kasa!). Tätä voi tehdä tahallaan pari kertaa niin asennon harjoittelu sujuu turvallisin mielin - ei satu :) Itse asennon harjoittelu kyllä aluksi kipeyttää ojentajat/olkapäät aika tehokkaasti, joten jos et seuraavana päivänä pysty nojaamaan polvia kipeisiin kohtiin, harjoittele liikkeitä 1.-3. ja kokeile seuraavana päivänä uudestaan.




Tämä on tosi haastava liike, mutta ei lannistuta! Itse pysyn täydellisessä asennossa ehkä pari sekuntia, mutta ensi viikon aikana pyrin viiteen tai kymmeneen sekuntiin... ;D

perjantai 28. marraskuuta 2014

Ennen ja jälkeen -kuvia



Hehkeää?



Ajattelin koota tänne vähän motivaatiota HIT-treenien (high intensity) aloittamiseen tai vaihtoehtoisesti ahkeran treenin jatkamiseen. Eli jotain aivan kamalaa, ennen ja jälkeen -kuvia... Pitkän aikaa tätä piti sulatella, sillä eihän kukaan lähtökohtaisesti halua julkaista itsestään mitään kauhean epäedustavaa, mutta ehkä hyöty voittaa haitat jos tämä jonkun ihmisen herättää.

Yläkuvissa siis meikäläinen joskus 7-9 vuotta sitten, nykyistä tuhdimmassa kunnossa. En pitänyt itseäni mitenkään lihavana, mutta näin jälkeenpäin kyllä ajattelee että on tuossa vähän ylimääräistä. Eihän sitä itse usein tajuakaan ennen kuin joku ottaa sinusta "salaa" kuvia ja totuus iskee päin naamaa. No joo, on ehkä pahin mahdollinen asentokin tuossa vasemmalla, mutta pointti lienee selvä.


Voiton arvoinen suoritus embu-kisassa (c) Kati Clements


Yliopistoon siirtyessä paino vähitellen laski itsestään kun joka paikkaan piti pyöräillä, ja treenasin 3-4 krt viikossa lähes koko opiskelujen ajan itsepuolustuslaji Shorinji Kempoa. Taijiakin tuli pari vuotta harrastettua kerta viikkoon. Lopulta tuntui kuitenkin, että kempossa on liikaa nivelten taivutuksia ja lukkoja minulle. Mitään kovin vakavaa ei sattunut, mutta kerran treenipari taittoi kyynärpääni "yli" kera komean pamahduksen (siinäkin oli aloittelija kyseessä). Samaan aikaan kun pohdin kempon lopettamista törmäsin netissä Zuzkaan, loput voikin lukea "Oma tarinani"- osiosta sivuston yläpalkista. Näin Zuzkalla unelmakropan jollainen olisi kelvannut itsellenikin, joten minulla ei ollut mitään menetettävää siinä että kokeilisin HIIT treenejä. Jäin koukkuun itsensä haastamiseen ja lyhyisiin treeneihin, ja tuloksien alkaessa näkyä olin tietysti myyty.






















Yllä olevissa kuvissa olen treenannut noin puoli vuotta HIIT:iä 5 krt viikko. Rasvaprosentti vaikuttaa alhaiselta ja pieni hauiksen tynkäkin on alkanut nousta käsivarresta :P Olkapäähän on tullut vähän muotoa ja vatsalihakset alkavat piirtyä esiin. Oikeastaan ensimmäisenä huomasin butt liftin - kaikki ne askelkyykyt saivat aikaan sen, että pylly alkoi kiivetä kohti korkeuksia.






















Ja sitten yläkuvat menneeltä kesältä ja syksyltä, kun treeniä on takana nyt 4 vuotta. Kuten olen aiemmin maininnut, tavoitteenani oli kropan suhteen saada lihaksia ja lihaserottuvuutta, mutta kuitenkin säilyttää naisellinen figuuri. En halua, että laittaessani mekon päälle käsivarret ovat koivunrungon kokoiset ja miehekkään näköiset. Monesti sanotaan että tämä on ihan turha "pelko" - ja useimmilla ihmisillä jotka treenaavat kerran pari viikossa näin onkin - mutta tiedän että jos itse treenaisin esim. jatkuvasti salilla huippuintensiteetillä (kuten haluan treenata) alkaisin neljässä vuodessa näyttää siltä, miltä en halua näyttää. En voi myöskään valehdella ettei elämänkumppanini mielipide vaikuttaisi: hän ei toivo minun kasvattavan yhtään enempää lihasta vaan hänkin haluaa pitää naisellisen naisensa... ;)

Näissä treeneissä, mitä sivustolle laitan, saa samalla sekä aerobisen että anaerobisen hyödyn aineenvaihdunnan boostaamisen lisäksi. Itselleni tuo kiihtynyt kalorien poltto on iso etu, sillä tykkään nauttia pitsaa ja herkkuja viikonloppuisin. Ei paljon nautittaisi ilman näitä treenejä... (tai sitten oltaisiin postauksen ylimmäisten kuvien tilanteessa). Treenejä ei ole suunniteltu "jalkatreeniksi" tai "yläkroppatreeniksi" vaan joka treenissä harjoitellaan koko vartaloa. Vaihtuvat liikkeet treenaavat aina vähän eri lihasryhmiä ja pitävät mielenkiintoa yllä. Erityisesti tykkään meillä naisilla siitä, että treenien erinäiset lankku- ja punnerrusliikkeet treenaavat kivat olkapäät. Kun yläkroppaan tulee lisää lihasta, se usein tasapainottaa naisilla vartaloa ja tekee kropasta kivan tiimalasin (yhdessä lihaksikkaan alakropan kanssa).

Neljän vuoden treenivihkot


Ja sitten vielä viimeinen juttu, eli en koskaan ole elämässäni painanut niin paljon kuin nyt! En edes noissa ylimmissä kuvissa. Yläasteella ollessani samanpituinen painoin alimmillani n. 13 kg vähemmän. Kun treenaat kovaa ja kasvatat lihasta, lihas vaan painaa enemmän kuin rasva. Mielestäni nämä viimeisimmät kuvat näyttävät kuitenkin paremmilta kuin postauksen ensimmäiset :) Alkuvuodesta kokeilin myös mikä on ideaalini oman rasvaprosenttini suhteen. Alimmillaan rasvat olivat pihtimittauksella 17,9% ja InBodylla prosenttia alhaisemmat, mutta totesin että näytän mielestäni parhaimmalta ~19-20% rasvoilla.


Loppuun vielä tukkafiilistely, liityin tietämättäni julkkisten lob -seuraan (long bob, luin siitä tänään) ja pätkäisin hiuksiani viikko sitten:

Ennen (juuressa meikäläisen luonnollinen hiustenväri):




















Jälkeen (tummempaa liukuvärjäystä juureen + sivuotsis):






















Nyt on kevyt olla. Vaihtelu virkistää!

torstai 27. marraskuuta 2014

Treeni #58: Rock 'n' roll


Ei välineitä!

2 kierrosta


Siihen mennessä kun itse tein tämän treenin olin jotenkin onnistunut unohtamaan miten ajattelin liikkeen 4. menevän... Tein sen tyylillä X jota en enää edes muista, mutta aika: 13:17. Suosittelen vakavasti katsomaan ohjevideot juuri ennen treeniä, hah..

maanantai 17. marraskuuta 2014

Miten oppia arvioimaan annoksia?

120 g kanaa

Onpas outo kuva, siellä mietitään... ;) Meinasin ensin pistää replyä kommenteissa esitettyyn kysymykseen, mutta sitten totesin että on tämä ihan postauksen arvoinen asia. Eli mitenkäs sitten jos ravintoloissa syöminen vaan kuuluu elämään, eikä ruokia ole mahdollista ottaa mukaan. Miten oppia arvioimaan annoksia?

Ensinnäkin, suosittelen edelleen punnitsemaan ruoat ainakin kuukauden ajan jos se vain suinkin on mahdollista. Jos fitneksessä kisaavat lentoemännätkin pystyvät ottamaan pitkille työmatkoilleen arsenaalin eväitä, vaikka hotellissa ei ole edes minibaaria, niin oletko varma ettet itse pysty? Nykyään on jopa tosi hyvännäköisiä kasseja/reppuja/laukkuja ihan vaan eväiden kantamista varten, että rasiat pysyvät viileinä. Idea ei todellakaan ole punnita ruokia koko loppuelämän, vaan se että silmä oppii arvioimaan miltä tietty määrä lihaa, hiilareita tai kasviksia näyttää lautasella.

No sitten seuraava vaihtoehto, tullaan yllä olevaan kuvaan. Nyrkkisääntönä (heh heh) voidaan pitää, että lihaa/kalaa/kanaa on lautasella oman kämmenen kokoinen määrä. Myöskin paksuudessa, joten kanan rintafileessä tämä tarkoittaa yleensä aika lähellä 1½ rintafilettä. Miehet saavat laittaa kaksi kämmentä jos treenaavat kovaa, muuten riittää 1,5 kämmentä. Jauheliha ja muu silppu onkin sitten eri juttu, heittäkääs villi veikkaus paljonko alla oleva jauheliha painaa?




...80 grammaa. Silputtu liha ei tietenkään ole yhtä kiinteästi kasassa, joten sitä tarvitaan leveämpi keko lautaselle.

On hyvä yrittää miettiä aktiivisuuttaan ja yrittää ajoittaa hiilaripitoisimmat ateriat sen jälkeiseen aikaan kun on treenannut/liikkunut enemmän. Jos noudattaa dieettiohjelmaa niin kerralla saa vetää treenin jälkeen jopa 4-5 perunaa, mutta jos jakaa hiilarit pääaterioille niin se tekee pari perunaa. Riisin arviointi onkin sitten vaikeampaa: dieettiohjelmassa ei riitä edes lautasmallin mukainen 1/4 lautasesta, vaan määrä alkaa lähestyä puolta lautasta (mikä tuottaa meikäläiselle vaikeuksia). Puoli kiloa salaattia on aika lailla lautasmallin mukaan reipas keko ½ lautasesta. Wok ym. vihanneksia käytettäessä täytä puolikkaasta lautasesta n. 2/3.




Ravintoloissa kannattaa tutkia alkupaloja ja side dishejä, sillä niistä saa usein koottua ihan terveellisiä annoksia jos ei joka kerta halua valita salaattiannosta pääruoaksi. Kannattaa myös rohkeasti kysyä voiko ranskalaiset vaihtaa salaattiin tai uuniperunaan, tai voiko jostain pääruoasta tilata puolitetun "lasten" annoksen ja ottaa kylkeen side saladin. Ravintoloissa on asiakaspalvelijoita, joiden tehtävä on palvella asiakkaita... ;) Ei kannata olla liian ujo. Tietysti jos saat hyvää palvelua niin kannattaa jättää euro tai pari tippiä ekstravaivasta, niin saat toistekin hyvää palvelua.

Ainakin minun ikäpolveeni on jotenkin vielä iskostunut sellainen "lautanen syödään tyhjäksi" ja "syödään koko rahalla" periaate, josta kannattaa kyllä opetella luopumaan. Tarkkaile milloin olet kylläinen ja lopeta siihen. No joo, meni joitain euroja hukkaan kun et syönyt tuota toista tortillaa, mutta ajattele sitä sijoituksena astetta paremman näköiseen kroppaan ja terveempään olemukseen. Ei ne Afrikan lapset siitä pulskistu, että sinä syöt lautasen tyhjäksi. Itse tunnistan ainakin lihan suhteen, että vaikka maha on jo täynnä niin miettii että nyt menee tuo loppu "hukkaan" ja siksi täytyy jaksaa vielä.




Hara hachi bu on kungfutselainen oppi "syö kunnes olet 80% täynnä". Mielestäni nyky-yhteiskunta isoine annoskokoineen voisi ottaa tästä mallia. Kun en elä dieettiohjelman mukaan käytän itse ~20 min "sääntöä" kylläisyydentunteen saapumisesta aivoihin. (Oikeastihan kyseessä on monimutkaisempi prosessi: heti kun ruoka alkaa täyttää mahalaukkua, nälän tunteen aiheuttavan greliini-hormonin erittyminen lakkaa, mikä jo sinänsä vähentää ruokahalua ym. ym...) Eli jos normaalin kokoisen ruoka-annoksen jälkeen minulla on vielä nälkä, juon vettä ja odotan 20-30 minuuttia. Jos keho todellakin tämän jälkeen vielä viestii nälästä on ihan ok syödä lisää (terveellistä) ruokaa. Kannattaa myös muistaa vanha hyvä vinkki rauhallisesta tahdista syömisessä.

Dieetti voi toimia myös hyvänä herätyksenä siitä, miltä oikea nälkä tuntuu. Kun ei voikaan kipaista jääkaapille ottamaan jotain pientä, vaan pitää odottaa seuraavaa ateriaa. Itselleni tuli juuri tällainen herätys yhtenä dieettipäivänä keväällä, kun liikuin tosi paljon ja kroppa vaan huusi koko päivän että RUOKAA. Silloin tiesin tasan tarkkaan että nyt ei tee MIELI vaan nyt on TARVE. Ja silloin pitää syödä :)


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Aktiivinen lepopäivä



Kuten Treeniohjeet -sivulla lukee, ideana on tehdä näitä treenejä viisi kertaa viikossa ja pitää kaksi lepopäivää viikossa. Lepopäivä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että löhötään sohvalla tai tietokoneella koko päivä, vaan voisi käyttää termiä "aktiivinen lepopäivä". Tämä tarkoittaa, että on erittäin suositeltavaa liikkua matalalla teholla, lihaksia liikaa rasittamatta. Voit harrastaa mieluisaa lajia tai vaikka vain kävellä luonnossa.




Meidän aktiiviseen lepopäivään kuului tänään noin puolentoista tunnin metsälenkki Neon kanssa. Koirallekin parasta liikuntaa on juosta ravia vapaana, epätasaisessa maastossa. Otettiin pari hakupistoa, eli jompi kumpi meistä meni aina piiloon ~30 m päähän metsään ja Neo sai etsiä ja ilmaista maalimiehen tuomalla irtorullan ohjaajalle. Oli taidot hyvin hallussa vaikka ei ollakaan pitkään aikaan tehty. Ilma oli aika pilvinen ja sumuinen, mutta se ei meitä haitannut, juotiin termarikahvitkin Tärttämäen huipulla :)


Söpöin musta kettu maailmassa <3

Kotona tein vielä vartin voimajoogan: lämmön saamiseksi ensin etureisiä polttelevia tuoliasentoja ja sitten tuulimyllyjä ja soturi 1 + 3:sta. Jopa Panukin venytteli soturi-asennossa lonkankoukistajia, se liike on kyllä yksi lemppareistani.




Talvi on pukeutumisen kannalta aina raskasta kun saa vetää kerrosta kerroksen päälle ja etsiä hanskoja ja pipoja... Vaikka olenkin syntynyt joulukuussa niin kesä on kyllä ehdottomasti oma suosikkivuodenaika. Tämä on nyt pahinta aikaa kun on pimeää, mutta lumi ei ole vielä maassa eikä ole oikein aurinkoisia päiviä. Treenit auttavat ylläpitämään hyvää mielialaa :)

Välillä sekin voi piristää että ottaa uuden haasteen tai tavoitteen treenaamisessa. Olen ajatellut aloittaa täällä kymmenen viikon "valmennuksen" käsilläseisontaan, missä harjoitellaan yhden viikon ajan päivittäin tiettyjä liikkeitä, aloittaen helpoista jooga-asennoista kuten korpista. Osaan itse käsilläseistä pari sekuntia lähellä seinää, mutta vielä puuttuu itsevarmuus tehdä täydellinen käsilläseisonta ilman että lähellä on tukea ja pysyä siinä asennossa pidemmän aikaa (puhumattakaan käsillä kävelystä...). Usein sitä vaan miettii että "olis kiva osata" ja "joku päivä" mutta ikinä ei saa sitä asiaa X aikaiseksi - tähän auttaa suunnitelmallinen intensiivijakso asian harjoittelussa jolloin sitoutuu harjoittelemaan aina tietyn verran. Olisko kiinnostusta tulla mukaan? :)

Päätän kesätunnelmiin, adios!

Kreikassa konferenssireissulla

Kesän yksi bonus: baarista lähtiessä klo 3:30 ei tarvitse edes takkia... ;)

lauantai 15. marraskuuta 2014

Treeni #57: Samurai warrior


Välineet: käsipaino, hyppynaru

HIIT


50 s työtä / 10 s lepoa x 12 kierrosta
Liike vaihtuu seuraavaan jokaisen intervallin jälkeen, eli setti vedetään läpi kaksi kertaa.

Samurai-askelkyykyssä käytin itse 6 kg käsipainoa, joka ei sinänsä tunnu liialliselta, mutta mitä enemmän on painoa sitä enemmän haastetta tulee tasapainolle. Jätin videolle oman horjuntani, että tiedätte ettei se minullekaan aina niin helppoa ole miltä näyttää... ;) Kannattaa lämmitellä harjoitellen tuota liikettä, sillä käsipainon kanssa heiluttelu vaatii vähän koordinaatiota: paino tekee pienen ympyrän kun kädet ovat suoristettuina ilmassa (keskiasento). Sama jalka astuu eteen ja taakse, tukijalka pysyy samana koko intervallin.

Omat toistot:
1. 9, 9 (yksi toisto = eteen ja taakse)
2. 9, 9
3. (en laskenut)
4. 8, 10½
5. 13, 12
6. (en laskenut)

perjantai 14. marraskuuta 2014

Rehua naamaan

Ituhippi


Päätin sitten viikon alusta taas korjata kasvisten puuttumista ja ruokarytmiä siirtymällä dieettiruokavalioon. Ei mitenkään orjalliseen sellaiseen, mutta niin se vaan täytyi myöntää että pääaterioilla kasviksia ei todellakaan ollut enää se puoli kiloa... Välipalat alkoivat unohtua töissä ja hiilareita meni selvästi enemmän kuin proteiinia.



Tämä viikko on ollut jotenkin todella todella tuskainen, paljon hankalampi kuin tammikuussa aloittaessa... En vaan millään jaksa syödä kaikkea mitä pitäisi! On dieettiongelmat on... :P Mutta oikeasti, vaikka kalorimäärä onkin vähäinen niin sitä syötävää tavaraa on jotenkin niin paljon. Toissapäivänä jäi varmaan 2/3 päivällisestä syömättä, eilen taas raejuusto, tomaatti ja 50 g kasviksia... Tänään jää varmaan välipalan protsku välistä, taistelen parhaillaan päivällisen kasviksia alas.

Syykin ongelmiin on jo tiedossa: herään liian myöhään ja syön liian myöhään. Tänäänkin meni lähemmäs klo 14 kun pääsin lounaalle ja välipalasta söin puolet matkalla töistä kotiin klo 18-19. Täytyy nyt oikeasti tsekata nuo suositellut kellonajat ja yrittää elää edes lähes niiden mukaan. Mitenkäs teillä on sujunut, ketkä olette dieettiohjelmaa nyt testanneet? Olisi kiva kuulla.

Eväät töihin

Tänään juttelin myöhäisellä lounaalla kollegan kanssa, joka tekee väitöskirjaa ylipainoisten syömiskäyttäytymiseen ja laihtumiseen liittyen. Kyselin artikkelien päätuloksista ja ilmeni mm., että joustavasti diettaavat onnistuvat paremmin laihdutusurakassaan kuin tiukasti diettaavat. Tämä on helppo uskoa: kysehän on lopulta elämäntavan muutoksesta, ja jos on vaikkapa tiettyjä "kiellettyjä" ruoka-aineita niin mitenkähän todennäköistä on että ihminen jaksaa niitä koko elämänsä vältellä... Tiukkiksilla tulee jojo-efekti kun "dieettikausi" päättyy.

Tämän vuoksi edelleen suosittelen, että jos tässä dieettiohjelmassa on joku ruoka(aine) mitä inhoat, vaihda se heti johonkin muuhun! Ohjelmasta saa tosi hyviä vinkkejä/rytmiä normaaliin ruokavalioon, mutta muutokset siirtyvät sitä paremmin arkeen, mitä paremmalta ruoka maistuu. Toiset ovat sitä mieltä että ruoka on tehty nautittavaksi, toiset taas että ruoka on vain polttoainetta - itse olen näiden näkökulmien välimaastossa. Jokaisen suupalan ei tarvitse olla makujen sinfonia, mutta elämästä menee ilo jos suuhun laitetaan pelkkää pahvin makuista tavaraa. Kultainen keskitie siis tässäkin. On hyvä kuitenkin antaa mahdollisuus jollekin mistä et aluksi pidä; esim. eräässä tutkimuksessa 2010 lapset oppivat pitämään vihannesten mausta 9-10 syömäkerran jälkeen (paitsi paprikasta, outoa....). Voin sanoa, että sama hitaasti syttyvä ihastus kävi minulle ja puuro+marjat+raejuusto -kombolle.

Herkkujen suhteen... Tiedät itse parhaiten. Itse en halua elää kokonaan ilman pitsaa, karkkia, sipsejä tai Crowmoorea (heh), joten olen päättänyt että viikonloppuna näitä saa yhtenä päivänä nauttia kohtuudella. Jos syö 90% ajasta hyvin, ei siinä pienet herkut tunnu. Tiedän myös sen, että itsekurini ei välttämättä pidä jos kotona on koko ajan näitä herkkuja komerossa ja Panu niitä napsii... Siksipä herkut suunnataan ostamaan vasta viikonloppuna, kun ne on tarkoitus syödä. Jos kuulut siihen kategoriaan, että pari karkkia johtaa hallitsemattomaan kierteeseen missä yhtäkkiä jättipussi makaa tyhjänä pöydällä, niin totaalilakko voi olla hyvä. Päätä itse.



Sellaisia tunnelmia tällä kertaa. Tätä kirjoittaessa olen onnistunut napostelemaan jopa salaatinkin kokonaan, jes. Loppukommenttina kehoitan kokeilemaan kookosöljyä ruoanlaitossa, jos et sitä vielä ole tehnyt. Erityisestihän se käy yhteen kanan kanssa, mutta täällä esimerkiksi 100 muuta käyttötarkoitusta tavaralle. Kookosöljyn terveysvaikutuksia tutkitaan ahkerasti ja havaintoja on jo mm. siitä, että kookosöljy itse asiassa edistää painonpudotusta. Tärkein syy miksi itse käytän sitä on kuitenkin huumaavan ihana tuoksu ja se, että kookosöljy ei kuumassakaan lämpötilassa roisku ja rätise kuten muut öljyt/rasva. Joskus vaan avaan purkin ja haistelen, ah...

Jos mietit nyt, että eikös tämä ollut se paha paha mikä sisältää niitä pahoja rasvoja, niin se on vanhentunut käsitys (tyydytetyt rasvat eivät lisää verisuonitauteja) ja koski lähinnä roskaruoka-alalla käytettävää eri tavoin käsiteltyä kookosöljyä, ei luomuversiota kaupoissa. Eikä tarvitse pelätä että kaikki ruoka hukkuu kookoksen makuun jos tuota käyttää, itse en oikein edes huomaa lopputuloksessa mitään makuvivahdetta siihen suuntaan. Ehkä vaan maustan ruokaa liikaa...



Treeniä taas tiedossa pian, otetaan esim. HIIT taas kuvioihin ja tehdään 50 s työtä 10 s lepoa 12 kierrosta! Tiedossa muun muassa samurai-askelkyykkyjä, sumokyykkyjä ja tornadovatsoja :)