Pistettiin mulle viimein pystyyn oma treenihuone! Jeee :) Viimeisen vuoden tuli hikoiltua keskellä olohuonetta remontin takia, sitä ennenhän mulla oli treeninurkkaus allashuoneessa. Nyt kelpaa pomppia kun on kaikki treenikamat samassa huoneessa helposti saatavilla. Kaikki löytyi omasta takaa, koottiin Panun vanha hylly ja pöytä pystyyn ja musajärjestelmä on allashuoneen vanha järjestelmä. Läppärillä on nyt helppo pitää ajastimia ja näkee hyvin missä vaiheessa treeniä on menossa.
Jättipeili olisi ihan kiva, mutta kyllä tuosta lattialla olevastakin näkee aika hyvin liikkeet kauempaa. Komeroihin sai piiloon sellaista treenivälinettä mitä ei niin usein tule käytettyä, kuten jumppapallo ja isompi 30 kg sandbag.
Johtoja voisi vielä laitella siistimmin, mutta kyllä tällaisessa harmoniassa kelpaa jo treenata. Nettitilaukseen lähti myös palamattoa treenialustaksi, sellaista hieman pehmeää mustaa 60 cm x 60 cm paloissa. Saa sitten tuon karvamaton ja pienet treenimatot pois jaloista. Tilasin myös viimein painavamman 12 kg kahvakuulan ja pari jooga blokkia. Vielä olis toiveissa painavampi kahvakuula heilautuksiin, mutta se saa nyt odottaa.
Nyt alkaa voimatasot olla sen verran palautunut että aloitin taas tasapainoilun. Kun vuosi sitten opettelin korppi-asennon, niin nyt oli selvästi helpompi harjoitella se "uudestaan". Vaikein osuushan siinä on polvien saaminen aivan kainalon tuntumaan, niin että polvet myös pysyvät siellä eivätkä liu'u kyynärpäiden tuntumaan. Moni ajattelee että käsillä tasapainottelussa pääosassa ovat käsivoimat, mutta itse asiassa polvien pitäminen kainalossa vaatii enemmänkin rautaiset vatsalihakset ja jatkuvan alakropan puristuksen/työnnön vatsalihaksilla kohti kainaloita.
Lähdin tällä kertaa ensin harjoittelemaan korpista siirtymistä tripod- eli kolmijalka-asentoon, ja siitä edelleen tripod-päälläseisontaan. Tavoitteena on saada liikkeestä sulava ja siirtyä myös päälläseisonnasta takaisin korppiin, mikä on itse asiassa paljon haastavampaa kuin korpista päälläseisontaan meneminen! Alussa pelkkä tripod kauhistutti kun kallo ei ollut tottunut ottamaan painetta, ja korpista tripodiin siirtyminen ilman korkeampaa pehmustetta tuntui hurjan pelottavalta. Muutamassa päivässä kuitenkin siirryin yhä matalampaan alustaan päälle ja uskalsin siirtyä tripodiin. Nyt alkaa sujua jo hallittu laskeutuminenkin, mutta vielä en ole päässyt hyvään korppi-asentoon alas tullessa. Kummasti ne polvet jäävät vain kyynärpäiden tuntumaan.
Monet katsovat netissä käsillä tasapainoilevia ja -käveleviä ihmisiä miettien "huh, ei multa vaan onnistuisi". "Nuo nyt ovat jotain entisiä telinevoimistelijoita". "Olis siistiä osata tehdä mutta ei kyllä itseltä sujuisi". Tiedän, koska itsekin olen katsonut että huh, en ikinä uskaltaisi tehdä käsilläseisontaa ilman että takana on seinä. Ei se yhdessä yössä onnistukaan, mutta käyttämällä pienen hetken, vaikka lähes päivittäin, pitkäjänteiseen ja vaiheittaiseen harjoitteluun, edistyy ihan varmasti hurjaa vauhtia! Ja ne pienet onnistumiset tuottavat todella suurta riemua. Ei minullakaan ole mitään voimistelutaustaa (ja kärsivällisyytenikin on aika matalalla tasolla kaikenlaisessa uuden opettelussa, hahah), mutta kun alkaa vain harjoittelemaan systemaattisesti niin oppiminen on ihan taattua!
Päällä- ja käsilläseisontaan ei edes tarvita kamalasti voimaa, vaan enemmän kehon koordinaatiota ja keskivartalon hallintaa. Jos pystyt olemaan lankussa (suorin käsin) 1-2 minuuttia, niin omaat luultavasti tarpeeksi voimaa sellaiseen tasapainoiluun. Kokeile vaikka tuohon tripod-asentoon siirtymistä jaloilla kävellen, kuten videolla 0:37-0:40 ja pidä asentoa (0:09) hetki. Ehkä uskallat jopa nostaa jalkoja hieman ylös ;)
