Prolapseja ja sormuksia

Hanasaaressa

Mulla on ollut aikamoinen viikko. Maanantaina ja tiistaina olin koulutusseminaareissa Espoossa ja Turussa, Dr. Daniel Siegel puheli aiheesta "MIND-BRAIN INTEGRATION IN RELATIONSHIPS: How integration shapes the brain and our relationships – and vice versa" sekä "THE POWER OF PRESENCE: Psychotherapy, play and transformation". Hyvin mielenkiintoista settiä ja kvanttifysiikkaakin käsiteltiin. Teemat olisi voinut ehkä mahduttaa yhteenkin päivään, mutta nyt jäi ainakin asioita mieleen kun niitä toistettiin. Oli kiva kuulla psykiatrin puhuvan siitä, miten mieltä ei voi tiivistää pelkästään aivotoimintaan. Mieli on energiaa ja tiedon virtaamista; itsejärjestäytyvä, kehollinen prosessi joka ohjaa energiaa. Asiakkaat tulevat terapiaan joko kahden ääripiirteen vuoksi: jäykkyyden tai kaaoksen, ja tavoitteena on saavuttaa eräänlainen oskillaatio näiden välillä, eli harmonia. Terve mieli edistää integraatiota, ja mieli on meissä sekä meidän välillämme. Meille periytyy niitä muutoksia, mitä vanhemmissamme ja isovanhemmissamme tapahtui kokemusten seurauksena, sillä esim. traumat voivat muuttaa geenien aktivaatiota.

Tältä näyttää kaularangan diskusprolapsi C6/C7 välissä (musta massa, mikä suuntautuu selkäytimeen päin).

Ennen Turun junaan hyppäämistä ehdin käydä magneettikuvauksessa Cityterveydessä Helsingissä. Olette ehkä seuranneet ongelmiani olkapään/lavan/ojentajan/kyynärpään kipujen kanssa, ja internetin ihmeellistä maailmaa tutkimalla (kaikki järkevä tieto on valitettavasti englanniksi) tulin itse johtopäätökseen, että minulla on diskusprolapsi C6/C7 nikamien välissä, joka painaa C7 hermoa aiheuttaen oireet. Valitettavasti lääkäri ja fysioterapeutti eivät olleet aluksi samaa mieltä. Onneksi kaverini+kollegani kehoitti minua luottamaan omaan arviooni ja vaatimaan magneettikuvausta, sillä lääkäri oli sitä mieltä että magneettiin mentäisiin vasta hermoratatutkimuksen ja fysiatrin vastaanoton jälkeen. Niinpä suostuttelin lääkärin tekemään lähetteen ja kävin ensin magneettikuvauksessa: sieltähän se prolapsi löytyi täsmälleen sieltä, missä arvelinkin sen olevan. Prolapsi oli itse asiassa kaksiosainen, mutta painoi vain vasemmalta puolelta C7 hermojuuren aukkoa.

Hermoratatukimuksessa laitetaan mm. piikkejä lihaksiin, aika epämiellyttävää...

Hermoratatutkimuksessa vahvistui C7 vaurio, mutta onneksi se oli jo lähtenyt korjaantumaan. Fysiatri totesi lihasvoiman testauksen jälkeen, että mulla on todella paljon voimaa ja vasen ojentaja on ainoa mistä voima on lähtenyt. Olin jo itsekin testannut sen, että yli puolet voimasta on kadonnut kyseisestä lihaksesta. Valitettavasti menee vielä pari kuukautta, että voimat tulevat takaisin. Leikkaukseen ei tarvitse onneksi mennä, sillä prolapsi näyttää siltä, että se paranee itsestään - kuten 80-90% kaularangan prolapseista. Syytä näiden synnylle ei usein edes tiedetä, kuten ei minunkaan tapauksessani.

Original Sokos Hotel Hamburger Börs, Turku

Fysiatri ja fysioterapeutti olivat suunnilleen kaikesta eri mieltä: fysiatrin mukaan en saisi tehdä hyppyjä, fysioterapeutin mukaan niissä ei ole ongelmaa... Fysiatrin mukaan pitäisi jumpata niskalihaksia vahvemmiksi, fysioterapeutin mukaan siitä ei ole hyötyä. Molemmat olivat kuitenkin sitä mieltä, että liikuntaa saa ja on suositeltavaa jatkaa. Niinpä tein itselleni 30-45 min kuntoutusohjelman, jolla yritän normitreenien lisäksi saada rankaa parempaan asentoon aina lantiosta kaularankaan asti. Samalla yritän pienellä 1,5 kg painolla treenata vasenta ojentajaa. Bilateraalisia ojentajaliikkeitä täytyy yrittää vältellä, sillä luultavaa on että kompensoin voimapuutosta oikealla yläkropalla. Lisäksi yritän mobilisoida niskaa makuuasennossa, tehdä ns. kaksoisleukaharjoituksia ja ylläpitää hyvää ryhtiä. Jos jollakulla lukijalla on samanlaista niskapulmaa ja haluaa tuon suunnittelemani kuntoutusohjelman, niin pistäkää sähköpostia round3blog ( a ) gmail.com . Sinne voi muutenkin aina heittää kysymyksiä ja kommentteja jos ei uskalla kommenttikenttään kirjoitella.

Off to the seminar

Noh sitten vappuun... Lähdettiin porukalla juhlimaan vappuaaton iltaa ystävien uuteen asuntoon.

Mekkotestausta ennen lähtöä... tämä oranssi lähti mukaan

Tapasimme avomieheni Panun kanssa tasan viisi vuotta sitten vappuna, ja nostettuamme maljan ystäviemme uudelle asunnolle Panu alkoikin pitää minulle rakkaudentäyteistä puhetta... Yhtäkkiä tajusin, että taustalla kuuluu Cheryl Colen biisi Parachute - se biisi, jota pyysin soittamaan kun ensimmäisen kerran tapasimme. Itse kosinnasta en muista kuin pätkiä, sillä itku tuli jo tässä vaiheessa ja taustalla huomasin että kaikki muutkin tytöt pillittävät hervottomasti ja miehillä on tippa linssissä. Lopputulos = kyllä! <3

Mikä viikko! Tästä on hyvä jatkaa ja yritän huomenna postailla ensi viikon Treenihaasteen 2 kehiin :)