En usko, että ihmistä on fyysisesti tarkoitettu pitämään staattisia asentoja pitkään, saati sitten staattisia venytyksiä. Siksi suosin treeneissä harvoin staattisia pitoja, ja silloinkin korkeintaan 30 sekunnin tai minuutin mittaisina. Mielestäni dynaamisesti liikkeestä toiseen siirtyminen on paljon hyödyllisempää - myös liikkuvuuden kannalta. Esim. minuuttien tai kymmenien minuuttien lankuttaminen saattaa jopa tulehduttaa kylkiluihin kiinnittyviä lihaksia, ja lopulta käytät asennon kannatteluun kaikkia muita lihaksia kuin vatsalihaksia: olkapäitä, alaselkää ja nilkkoja.
Uusien tutkimusten valossa venyttelyä ei juurikaan suositella. Venyttävät ja avaavat liikkeet tulevat kuitenkin hyödylliseksi siinä vaiheessa, kun lihaskireydet alkavat estää liikelaajuutta. Jos ei halua mennä hierojalle tai käsitellä itse faskioita eli lihaskalvoja, venyttely voi auttaa liikkeiden parempaan suoritukseen. Mielestäni venyttely vaan on TYLSÄÄ, joten suosin usein kehon avaamista joogaliikkeillä. Olen sellainen joogapulu, että poimin joogasta ne omasta mielestäni parhaat palat voimajoogaan, venyttelyyn ja tasapainoiluun. Skippaan kuitenkin kehon treenaamisen ns. yliliikkuvaksi niin että nivelsiteet kärsisivät, enkä pidä asentoja useita minuutteja.
Huomasin itse taas vaihteeksi, että lantion, reisien ja pakaroiden aluetta voisi vähän yrittää avata. Ajattelin palata lentävän kyyhkysen kokeilemiseen ensi viikolla, mutta totesin pienellä testailulla että pakarat jumittavat ihan liikaa kyseiseen liikkeeseen. Tässäpä siis kaksi jooga-asentoa, joiden avulla avaan tällä hetkellä lantiota ja pakaroita: kyyhkynen sekä puuasennosta polvistuneeseen puuasentoon siirtyminen. Kyyhkynen (ja kuollut kyyhkynen) saattavat olla teille jo tuttuja Tasapainoiluhaaste 2 -treenistä , mutta tässä vielä oikea suoritustapa joogatädin opastamana:
Jos kiristelyt ovat samaa luokkaa meikäläisen kanssa, niin kannattaa laittaa tuki/tyyny lantion alle tai tosiaan tuoda tuota kantapäätä lähemmäs lantiota. Liike venyttää kivasti myös lonkankoukistajia, ja asennossa on kiva hitaasti siirtää painoa vasemmalta oikealle, jolloin venytys ottaa aina hieman eri kohtaan.
Toinen, haastavampi liike on edistyneestä puuasennosta siirtyminen polvistuneeseen puuasentoon. Normaalista puuasennosta poiketen nilkka/sääri lepää lähtöasennossa toista reittä vasten (eikä jalkapohja), mutta polvi osoittaa samaan tapaan lattiaa kohti. Asento tässä:
Tästä laskeudutaan varovasti alas kyykkyyn, ottaen sormilla tukea maasta laskeutuessa, niin että tukijalan kantapää on ilmassa ja yritetään tasapainoilla hetki pelkällä päkiällä:
Kyllä muuten tuntuu pakaran kireydet alas laskeutuessa! Huh. Jospa sitä pääsisi joskus sulavasti siirtymään vielä lentävään kyyhkyseen tuosta asennosta:
Tällä hetkellä hyvä jos pysyy 3 sekuntia päkiän varassa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti