Herkkupsykologiaa

Nämä lähtivät työpaikan kahvipöytään, koska muuten olisin syönyt ne hitaasti, mutta varmasti...

Tämä on pitkä postaus, pahoittelen... Mutta aaaah olen niin onnellinen että treeniviikko on taas ohi. Olen ylpeä itseeni effortista: tämä viikko oli tosi rankka, sillä viiteen peräkkäiseen treenipäivään kuului kaksi viiden tähden "Erittäin rankkaa" treeniä. Maanantaina tein 44 min setin jossa olin valmis jo lopettamaan ekan kierroksen jälkeen (niitä oli neljä...) ja tänään päätin viikon 30 min jalkatreenillä, jossa oli mm. 110 hyppyä polven korkuisen ja 50 cm leveän laatikon yli + 200 askelkyykkyhyppyä. Hell yes!

Tässä postauksessa haluan puhua vähän ruokapsykologiaa herkuista. Siitä, miten ruokaympäristöään voi ja kannattaa kontrolloida, ja siitä että jos se kontrolli joskus menee, ei kannata ajatella että peli on nyt menetetty. Aloitetaan ensimmäisestä.

KONTROLLI

Toisilla ihmisillä on vahvempi itsekuri kuin toisilla, mutta veikkaan että useimmat ihmiset kokevat jossain vaiheessa houkutusta herkkuihin jos tietävät niitä olevan kotona (herkuilla tarkoitan myös herkullista ruokaa). Ehkä he pystyvät vastustamaan kiusausta, ehkä eivät. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki houkutukset kannattaa minimoida jos tavoitteena on pudottaa rasvaa. Kuten olen maininnut, arkipäivisin talostamme ei yleensä löydy mitään epäterveellistä. Sitä ei yksinkertaisesti osteta etukäteen vieraita varten tai viikonloppua varten. Jos yllätysvieraita tulee kahville, monille kelpaa (jopa mieluummin) leivät kauniilla kasviksilla ja leikkeleellä. Jos jotain kuitenkin täytyy hankkia esim. vieraita varten, kuten postauksen yläkuvassa hankkimani pullat, jäljelle jäävät herkut voi viedä työpaikan kahvipöytään seuraavana päivänä. Ylipäätään työpaikka on paras paikka heivata kaikki epäterveelliset kiusaukset! Sitten ne ovat työkavereiden kiusauksia... ;)

Eli "ylimääräiset" herkut pois kodista. No toinen pointtini on, että kun sitten päättää haluta jotain hyvää, hankkii sitä vain vähän. Kuinka moni tietää sen tunteen kun on vetänyt liikaa karkkia tai sipsejä? o/  Jep. Siinä lievässä pahoinvoinnissa ja tukalassa olossa sitä aina miettii, että vähempikin olisi riittänyt, mutta yllättäen ei se siinä syödessä riitä. Osta siis vain se kourallinen irtokarkkeja tai minipussi sipsejä, niin syöminen on pakko lopettaa. Nauti jokaisesta palasta hitaasti, niin lopussa fiilis on paljon parempi.

Kolmas pointtini koskee sijoittelua. Olet tietoisempi siitä, mitä näet, ja unohdat todennäköisemmin sen, mitä et näe. Kun käyt kaupassa, osta paljon erilaisia hedelmiä ja vihanneksia. Sijoittele kaikki näistä, mitkä voit pitää lämpimässä, keskeiselle paikalle keittiöön. Ne mitkä menevät jääkaappiin, sijoita mahdollisimman esille näkökenttään ja helposti saataville. Ei sinne alalokeroon! Jos jokin hedelmä/kasvis vaatii valmistelua (esim. appelsiinin kuoriminen), pilko niitä valmiiksi rasiaan ja laita keskeiselle paikalle jääkaappiin. Ihminen on laiska. Kun nälkä yllättää, ihminen suuntaa keittiöön ja hakee katseellaan ruokaa. Tee terveellisimmistä aineista niitä, jotka ovat helposti saatavilla.

Sama koskee epäterveellisiä aineita, mutta päinvastoin. Sijoita lämpimässä pidettävät herkut mahdollisimman ylös hyllyjen perälle, ja jääkaapissa pidettävät lokeroihin tai muovipussiin tms., käytä luovuutta. Jos olet sitä mieltä, että esim. yllätysvieraille täytyy olla jotain tarjottavaa, suosi pakastettuja tuotteita/pakastamista. Näin tuotteen valmistamisessa on kriittinen pieni vaihe kuin lämmitys, joten et voi tuosta vain mennä napostelemaan herkkuja.

Tässä OLI pari kourallista sipsejä... kunnes SÖIN NE! MUAHAH.

"PELI ON NYT MENETETTY"

Kaikkea ei voi, eikä pidä kontrolloida. Monella laihduttajalla on "kaikki tai ei mitään" asenne herkkuja kohtaan. Ei kosketa mihinkään epäterveelliseen, kunnes sitten kun kontrolli pettää tuumitaan että tässä se nyt oli... sama sitten syödä mitä vain tänään, aloitan terveellisen elämän taas huomenna, tai maanantaina, tai ensi viikolla... Ja tuossa ajallisesti lyhyessä ajassa ihminen vetää uskomattoman määrän kaloreita, vain koska "samahan se nyt on kun söin jo x:n". Ei se ole sama asia.

Liika kontrolli johtaa pakkomielteisiin ja äärimmäiseen mustavalkoajatteluun. Tunnettu psykologinen ilmiö on kun ihmisiä pyydetään olemaan missään nimessä ajattelematta valkeaa karhua (tai pinkkiä sarvikuonoa, you name it...) - no mitä he yhtäkkiä huomaavat ajattelevansa... Valkeaa karhua. Ironisen prosessiteorian mukaan tiettyjen ajatusten tietoinen tukahduttaminen saa ne tulemaan todennäköisemmin mieleen. Siksi ei ole hyödyllistä tukahduttaa esim. ahdistavia tai masentavia ajatuksia.

Minua hieman huvittaa ja hieman huolestuttaa nykyinen trendi, missä ihmiset hankkivat itselleen tarkan ruokavalion jota tulee noudattaa tai jättävät ruoka-aineet x, y ja z täysin pois. Se on toki eri asia, jos huomaa esim. vehnätuotteiden aiheuttavan vatsaongelmia tai muuta sellaista. Itse suosittelen kyllä punnitsemaan ruokia ja noudattamaan esim. dieettiohjelmaa 1-3 kk jos haluaa pudottaa rasvaa, mutta ei se ole tapa viettää loppuelämää. Se on tapa avata silmät ateriakokojen/aterialaadun huomaamiseen ja poimia sieltä ne fiksut ideat. Esim. itse huomasin, että minulle ei vain sovi dieettiohjelman ison päivällisen syöminen kerralla noin isolla määrällä hiilareita, kroppaan tulee ihan kauhea olo. Huomasin, että minun on parempi jakaa hiilareita eri aterioille.

Fitness-buumi on myös tuonut ihmeellisen on/off ajattelun, että joko ollaan vähän niin kuin tiukalla terveellisellä ruokavaliolla tai sitten vähän niinkuin offikaudella. Ei siinä ole mitään järkeä, että tavalliset ihmiset pitävät dieettiruokavalion pari kk, sitten keräävät ne kilot parin seuraavan kk ajan takaisin, ja sitten taas mietitään että hommaanpa taas ruokavalion PT:ltä. Ihme jojottelua, siinä on unohtunut sana "elämäntapa".

Lähtee vähän vaahto tulemaan suusta :D Mutta kuten olen aiemminkin sanonut, ruokavalio on hyvin yksilöllinen asia. Koska itselleni maistuvat tietyt kaloripitoiset asiat, minun täytyy rajoittaa niiden syöntiä jos haluan näyttää siltä miltä haluan näyttää. En kuitenkaan kontrolloi tätä koko ajan. Sen todistaa tyhjä sipsikulho josta söin (hui) arkipäivänä tai Runebergintorttu jonka söin töissä kun tarjottiin. Tai se, että otan kohta pitsaa vaikka on perjantai. En mieti asiaa tarkemmin ja koe morkkista että nyt jotenkin epäonnistuin, koska ajattelen että elämässä täytyy olla nautintoja, eikä elämää voi tehdä 100% suunnitellusti.

Tähän liittyy nyt myös se (mitä alunperin halusin sanoa), että jos nautit jotain "epäterveellistä", nauti siitä äläkä ajattele että se on maailmanloppu. Kun söin nuo loput sipsit, hankin takaisin suunnilleen ne kalorit mitkä kulutin treenissä. Jos olisin jatkanut "rampagea" ja napostellut illan aikana kaikkea muutakin, lopputulos olisi eri. Ei siis missään nimessä kannata ajatella, että jos nauttii jotain epäterveellistä (tai terveellistäkin ison annoksen) on sama olla treenaamatta. Treenistä on aina hyötyä! Treenin aikaisen kalorinkulutuksen lisäksi HI-treenillä aineenvaihduntaan tulee boostia, joka lisää ylipäätään energiankulutusta treenin jälkeen. Superkovalla intensiteetillä tehty treeni lisää kasvuhormonia ja siten kasvattaa lihasta. Lisäksi ainakin itse huomaan, että treenin jälkeen ei tee yhtä paljon mieli epäterveellisiä asioita. Joka tapauksessa on aina paras, jos pystyy ajoittamaan isoimman aterian (erit. hiilarit) tai herkut heti treenin jälkeiseen aikaan.

Päätän tämän postauksen kuvaan lämpimistä voileivistä matkalla uuniin. Juustoraasteeseen on sekoitettu kananmuna.

Treeni #63: Hips don't lie

Ei välineitä!

2 kierrosta

Oma aika: 18:06. Arvioin tämän treenin neljän tähden arvoiseksi eli hieman rankemmaksi kuin normaali treeni. Tiedä sitten, oli kyllä edellisestä treenistä kipeät olkapäät...

Jatkossa treenejä voi etsiä tähtien mukaan tunnisteilla 1, 2, 3, 4 tai 5 niistä treeneistä missä olen itse arvioinut rankkuuden. Nämähän ovat aina henkilökohtaisia tuntemuksia, ja minulle normaali treeni voi olla jollekin tosi rankka - ja toisinpäin. Henkilökohtaisesti koen treenin rankemmaksi yleensä kun syke on hyvin korkealla ja treenissä vaaditaan yläkropan voimaa (punnerruksia ym.), alakropan treenissä taas saatan arvioida rankkuutta alakanttiin.

Paras tapa tehdä feikki polkkatukka

Pahoittelen kännykkälaatua kuvissa, en jaksanut kaivaa järkkäriä esiin :(

Tykkään laittaa hiuksia ja kokeilla eri tyylejä, ja kukapa meistä pitkähiuksisista ei olisi joskus miettinyt miltä näyttäisi lyhyellä tukalla... Onneksi on feikkipolkkis! Tämän niksin opin Jesse Germanilta, Hollywoodissa vaikuttavalta hiusstylistilta.

1. Kiharra hiukset. Tämä on tärkeä vaihe, sillä laineet saavat polkkiksen näyttämään aidommalta. Jessellä on tähänkin muuten nopea ja tehokas tyyli: hiukset laitetaan kahdelle poninhännälle päälaelle (aivan kuten pikkutytöillä) ja kumpikin jaetaan neljään osaan, jotka kiharretaan. Ota ponnarit lopuksi varovasti pois - voilà! Sexyt luonnolliset laineet.

2. Jaa hiukset neljään osaan ja laita osien päihin löysä ponnari.

3. Ota kiinni muutamasta hiuksesta ponnarin alapuolelta ja työnnä muut hiukset ylöspäin, kohti leukaa. Vähän niinkuin tupeeraus:

4. Käännä ponnari polkkatukan alle ja kiinnitä esille jäävät hiukset pinneillä niskaan. Toista kaikille osioille.

Jos sinulla on voimakkaasti kevennetyt hiukset ja ylimmät layerit suunnilleen polkkatukan mittaiset, kannattaa kihartamisen jälkeen jättää hiusten päällisosa klipsillä erikseen paikalleen ja tehdä vaiheet 2.-4. vain hiusten alaosalle. Lopuksi voit päästää päällisosan irti "paketin" päälle.

Pitäähän tytöillä hauskaa olla :)

Tajusin muuten, että ette ole varmaan nähneet minua silmälasien kanssa! Että näin:

Normaali pituus hiuksissa

Treeni #62: Animal style

Jalka YLÖS

Ei välineitä! 

15 min AMRAP

Ehdin tehdä yhden kokonaisen kierroksen ja toiselta kierrokselta liikesarjan 2. kaikki toistot. Tein tosiaan tuohon liikesarjaan 2. aina hypyn ilmaan rapukosketuksen ja seuraavan käärmelaskeutumisen välissä, sitä ei näy ohjevideolla.

Mulla on miehen pylly!

Kuten olette ehkä huomanneet niin en ole juurikaan harrastanut belfieitä tai vastaavia tässä blogissa. Nyt aihe ehkä antaa myöten pienen huumoripostauksen... Alkuselitystä: lauantaina juhlimme miespuolisen kaverin syntymäpäiviä ja heti aamupäivästä alkaen päivä oli täynnä erilaisia haasteita, joihin hän sai valita aina yhden meistä avuksi. Tyttöystävä oli käyttänyt hienosti mielikuvitusta ja kaverin piti selvitellä mm. Alkossa minä vuonna jallua on alettu valmistaa, selittää erotiikkaliike Anti-Shopissa mitä tietyillä seksivälineillä tehdään ja tehdä baarissa baarimikon opastuksella drinkkejä. Itse sain auttaa tehtävässä, missä täytyi saada tuntemattomia ihmisiä laulamaan onnittelulaulu synttärisankarille.

Ennen saunomista ja baariin suuntaamista pidettiin vielä yksi spontaani tehtävä: synttärisankarin täytyi silmät sidottuina tunnustella jokaisen yhdentoista osallistujan pyllyä ja arvata kuka henkilö siinä on kyseessä. Tämä aiheutti suurta hupia jo ekan pyllyn kohdalla, kun kyseessä oli mies ja synttärisankarin arvaus oli että allekirjoittanut :D Sitten tämä tapahtui vielä toistamiseen toisen miespuolisen henkilön kohdalla. Ja mitäs tapahtui kun lopulta meikäläisen pyllyä kokeiltiin? Arvauksena miespuolinen henkilö! Siinä vaiheessa piti kaikin voimin pidättää naurua. Muut naiset sentään arvattiin naisiksi, huh huh... Siinä sitten pohdittiin mistä asia johtuu ja lisäkokeilujen lopputulos oli että näillä miehillä vaan oli pehmeämmät pyllyt kuin mulla. Voihan askelkyykyt.

Seuraavana treeninä on tulossa 15 min AMRAP, jossa on neljä eri liikesarjakomboa. Stay tuned :)

Pitääkin tästä lähteä kauppaan ostamaan sellanen belfie-tikku......

Treenimusiikki

Huh huh, ensimmäinen treeniviikko loman jälkeen alkaa olla takana. Vielä täytyy lauantaiaamuna tehdä yksi treeni kun tuli otettua lepopäivä lihaskipujen takia keskiviikkona. Se on kyllä jännä miten aina tauon jälkeen lihakset kipeytyvät ihan eri tavalla, vaikka tauko ei olisi kuin pari viikkoa. Olin ihan rikki jaloista ja nyt on selkä + hartiat kipeänä erittäin hyvästä kahvakuulasetistä, mutta tämä kipu sentään on siedettävää verrattuna siihen alakropan tilaan...

Ajattelin kysellä kuunteletteko musiikkia treenien aikana? Itse saan aina lisää energiaa ja tehoa treeniin pistämällä musat soimaan kovalla, ja tutkimuksissa onkin havaittu että ihmiset jaksavat urheilla pidempään kovemmalla tahdilla jos he kuuntelevat sopivan nopeatahtista musiikkia. Erityisesti vaikutuksen huomaa treeneissä missä on hyppynaruintervalleja: kokeilepa pystytkö hyppimään muussa tahdissa kuin musiikin tahdissa... Jotenkin sitä valuu aina siihen samaan tahtiin kuin biisi, jos se vain on lähellä sopivaa rytmiä.

Mulle saa vinkata hyviä soittolistoja Spotifyssa! Yksi lemppareistani on HANDS UP!.

En ole ikinä harrastanut uuden vuoden lupauksia, mutta nyt voisi harkita sitä yhtä mikä tahtoo aina jäädä... venyttely. Testasin pikaisesti seuraavaa liikettä tasapainoiluhaasteessa ja eihän siitä tullut yhtään mitään :D Olen ihan pökkelö yrittäessä saada yläkroppaa kohti maata niin että istuu lattialla ja jalat ovat levällään. Oikeasti. En saa edes kyynärpäitä maahan siinä asennossa, se on aina ollut mulle tosi hankala. Saa nähdä mitä liikkeestä tulee, luulisi että jokapäiväisellä treenillä sitä aina vaan edistyy. Nyt harjoitellaan vielä kuitenkin lentävää kyyhkystä, sillä siinä on ainakin itselleni edelleen haastetta :) (eikä ole juuri nyt aikaa kuvailla videoita).

Loistavaa viikonloppua! Tehkää yksi voimajooga jossain välissä edistämään notkeutta+tasapainoa ja että kroppa saa vähän boostia aineenvaihduntaan.

Treeni #61: Touchdown

Ei välineitä!

3 kierrosta

Okei, itsehän menin taas vaihteeksi tässä treenissä ihan sekaisin olinko tehnyt sittenkin vikaa liikettä vain 10 per kierros... :D Taisin myös tehdä ekalla kierroksella liikkeen kaksi pelkkänä kilpailuburpeena... Ehm. Tein sitten lopuksi vielä 30 touchdownia varmuuden vuoksi. Joka tapauksessa aikaa menee treenissä n. 12-14 minuuttia, eli perussetti.

Tulin niin jumiin maanantain treenistä, että tänään oli pakko pitää lepopäivä ihan vaan lihaskivun takia. Yleensä lepopäivät yrittää saada vaan osumaan sinne miten ne parhaiten sattuvat... Maanantain treenissä oli yht. 60 pistoolikyykkyä (matalalle penkille) ja 60 askelkyykkyhyppyä erilaisten potkujen ym. pikku yläkropan rasitteen lisäksi. Joka kerta kun nousen tuolista ylös tuskainen ähinä kuuluu Tampereelle asti, ja kävely näyttää tasan siltä kuin olisi kakat housussa. Että sitä kivun luokkaa.

Mukavaa viikkoa, treenatkaa ahkerasti!

Back from the beach

Uskottava rantavahti

Home sweet home! Miami beachin ja Bahamasaarten lomailu on ohi ja palasimme perjantaina Suomeen. Paluulennolla menetimme aikaeron vuoksi yön ja sitten nukuttiinkin seuraavana yönä 14 h... Ei viisasta. Seuraavana yönä ei tottakai tullut enää uni vaan pääsi lähtemään 1-2 h unilla maanantaina töihin. No ihan hyvin se lopulta meni.

Reissu oli mahtava, lämmintä piisasi ja aurinko paistoi. Uuden vuoden bileet kuuluisassa Fontainebleaussa olivat megahienot!

Treenejä ei tullut tehtyä, mutta harjoittelin pari kertaa lentävää kyyhkystä. Tässä taidonnäyte Bahamalta:

Aluksi liike tuntui tosi vaikealta ja hyvä että sai jalan vaakasuoraan ojennettua, mutta siitä se näköjään nousee kun vaan jaksaa aina välillä kokeilla. Sain muuten aplodit rannalla olijoilta tuosta suorituksesta :D

Vähän kuvaspämmiä:

Tässä vaiheessa olikin tosi kiva ottaa bikinikuvia altaalla ja rannalla kun oli vetänyt Bahamalla pari päivää ruokaa napaansa all inclusive -meiningillä :D Not... No ei ne kuvat nyt niin kauheilta loppupeleissä näytä.

Näiden otosten jälkeen kroppa sanoutuikin sitten illallisen jälkeen irti hommasta. Yhtäkkiä lähes päivittäisestä liikunnasta rannalle makoilemaan, paljon enemmän ruokaa kuin normaalisti + useammin ja helle vielä päälle, niin vatsalaukku päätti että mäpäs en siirräkään tätä illallista minnekään suolistoon :D Oli NIIIN tukala olo ja mikään asento ei ollut mukava.

Kun selvisin tuosta koettelemuksesta niin en pystynytkään yllättäen syömään mitään. En yhtään mitään. Edessä oli kaikkea ihanaa ruokaa ja kymmeniä eri ihania salaatteja, mutta yökötys oli niin kova että mitään ei voinut laittaa suuhun. Elin sitten Gatoradella, mehuilla ja yksittäisillä hedelmillä mitä sain syötyä lähes kolme neljä päivää... Liha oli ehdoton ei, samoin kaikki rasvainen ja hiilaripitoinen. Hedelmistä sain vähitellen siirryttyä kasviksiin ja hitaasti mutta varmasti normaalit ruoat alkoivat maistua. Pyörtyminen oli lähellä kun lähdettiin paluulennolle ja lopussa aloin näyttää varsinaiselta nälkälapselta vatsan seudulta. Kuva ei tee oikeutta näylle:

Ehkä joku muukin aloitti tammikuunsa mehupaastolla... Tosin vapaaehtoisesti.

Mitä tästä opimme, rauhassa niistä liikunta- ja ruokarutiineista all inclusive -meininkiin... Onneksi tuo tapahtui ihan reissun lopussa ja muuten kaikki sujui mukavasti.

Otetaan taas pian kehiin uutta treeniä! Jos koet että nyt olisi hyvä aika laihdutella tammikuun terveellinen elämä -villityksessä niin täältä löydät aiemmin postaamani dieettiohjelman, jolla homma sujuu turvallisesti.

Heti maanantaina palasin univajeesta huolimatta treenirytmiin tekemällä kunnon pistoolikyykkytreenin. Meni perille ja jalat + takapuoli ovat NIIN kipeät nyt seuraavana päivänä... Harvoin saan alakropan näin jumiin, että ei meinannut päivän HIIT treenistä tulla mitään. Täytyi rullailla vartti foam rollerilla lopuksi. Pain is good ♡

Arvioi treenien rankkuus

Nyt jokaisen on mahdollista arvioida treenien rankkuus antamalla yhdestä viiteen tähteä treenille. Kyseessä ei siis ole arvio miten "hyvä" treeni on, vaan arvio miten helppo tai rankka treeni oli sinulle! Kukaan ei pahoita mieltään jos treenillä on yksi tai kaksi tähteä - välillä täytyy vaihdella rankkojen ja kevyiden treenien välillä :)

Tähtien määrä:

1. Helppo ja kevyt treeni (esim. useimmat voimajoogat)
2. Hieman normaalia kevyempi treeni
3. "Perustreeni" mikä voi haastaa sopivasti
4. Rankka treeni
5. Erittäin rankka treeni

Arvioiden kuvaus näkyy myös kun pitää hiirtä luokituksen päällä. Kokeilkaas klikata tuohon jotain niin tiedän että homma toimii!

Vanhoissa postauksissa arvionappi löytyy ihan postauksen alalaidasta, FB tykkäys- ja jakamisnappien alta.

Palaan pian asiaan lomakuvien ja kuulumisten merkeissä :)