Nyt olis mahdollisuus vaikuttaa

Lasten työ on leikkiminen ja niin poispäin... :D "Hei mä näin tämmösen kuvan netissä, menepäs tohon selälleen..."

Sellainen välipostaus tässä, että mulla on treenit loppu! Eli siis viime vuoden lopulla kuvatut, ei tarvitse säikähtää sentään. Koska olen treenannut viikossa viisi eri treeniä + yhden voimajoogan niin valinnanvaraa löytyisi reilusti mitä kuvata seuraavaksi. Nyt saa siis ehdottaa minkälaista settiä haluaisi tarjolle! Superrankkoja puolen tunnin settejä, kevyitä ja helppoja treenejä, vai sekä että ja kaikenlaista? Kahvakuulatreenejä, ei ekstravälineitä, intervallitreeniä vai AMRAP:ia? Jos minusta on kiinni niin teen sekametelisopan jossa on vähän kaikkea :) Ja ehkä sitä Dream Butt -sarjaa mitä joskus lupailin. Yritän viikonloppuna ehkä ehtiä pitämään kuvaussessiot, että siihen asti voi vaikuttaa.

Jos on tarve keväiselle motivaatiopotkulle niin lukaiskaapa tämän treenaajan loistava postaus - jää omien tekosyiden lista aika pieneksi kun miettii pitäiskö treenata! Rutiinit, rutiinit... Vielä kun saa kaverin houkuteltua mukaan niin avot. Sainpa itsekin houkuteltua Panun taas salilta funktionaalisemman treenin pariin ja se on pari viikkoa ähissyt mun kanssa joka päivä oman jättisandbagin kanssa. Toisaalta tosi kivaa, toisaalta mulla menee aina välillä pasmat sekaisin omassa treenissä kun se tahallaan naurattaa tai täytyy auttaa sandbagin nostamisessa rintakehälle... "Aika kulkee omg!" Se on myös aina mukavaa jos Panu kokeilee salaa jotain mun treeniliikettä ja huutaa yhtäkkiä miten kauhea polte tulee ;) (tornadovatsat, jalat laskeutuvat ja nousevat suorina!)

Mitäs muuta yleistä. MUISTAKAA NUKKUA. Tätä saa aina olla painottamassa. Myös itselleen... Psykologina pyhä nelinäisyyteni kun tapaan asiakkaan on alkuvaiheessa tsekata  a) miten ihminen nukkuu, b) liikkuu, c) syö ja d) millä mallilla sosiaaliset suhteet ovat. Vaikuttamalla yhteen asiaan voi pitkällä tähtäimellä vaikuttaa moneenkin, mutta lähden aina liikkeelle siitä, että uni on yksi elämän peruspilareista, jota ilman kaikki muu hankaloituu. Treenaamisesta puhuttaessa tulokset menevät hukkaan kun kasvuhormonia ei kehity normaalisti eikä palautumista ole tarpeeksi. Lihakset eivät kasva ja kehitystä ei tapahdu, vaarana voi jopa olla ylikunto. Immuunipuolustus heikentyy ja tulee helpommin kipeäksi + pysyy pidempään kipeänä. Univaje saa tutkimusten mukaan syömään rasvaisempaa ruokaa/enemmän kaloreita seuraavana päivänä. Ajattelukyky ja muisti heikentyvät kun puhutaan merkittävästä univajeesta, lista jatkuu ja jatkuu...

Kaikki vaan sujuu paremmin kun nukkuu. Trust me. Eli ajoissa sinne sänkyyn! (Ja jos sattui moka niin puolen tunnin päiväunilla saattaa vähän korjata tilannetta fysiologisesti. Ei sovi mulle henk. koht., olen aina päiväunien jälkeen vaan väsyneempi... Kukin tyylillään.)

Treeni #65: Reptile

Rankka treeni (4)
Tuntuu eniten: Koko keho (kädet, jalat, vatsat...). Syke korkealla.

Ei välineitä!

3 kierrosta

Oma aika: 22:53.

Jatkossa voi sitten valita treenejä myös tunnisteilla että missä lihasryhmissä treeni tuntuu eniten. Tämä treeni tosin tuntuu aika lailla kaikkialla, joten tällaiset treenit löytää tunnisteella "koko keho". Arviota tulee myös nouseeko syke korkealle, vai onko treeni enemmän voimaharjoitus missä ei hengästy liikaa. Tai sekä että :)

Asiaa autonomisesta hermostosta + rentoutumisharjoitus

Tänään juttelin pari tuntia Neuropsykologia III-kurssilla psykan opiskelijoille kehollisuuden tutkimisesta psykologiassa, erityisesti psykofysiologiaa ihon sähkönjohtavuudesta ja sydämen sykkeestä. On se opettaminen vaan kivaa - varsinkin kun siitä tekee kivaa! Vihaan tylsää monotonista slideilta lukemista ja yritänkin aina elävöittää omaa opetustani videoilla, käytännön esimerkeillä ja terapiavideoilla jotka heijastavat aiheina olevia ilmiöitä. Tänään katsottiin esimerkiksi 16-vuotiaan Sarah Hughesin voittavan olympiakultaa vuonna 2002 ja keskusteltiin miltä kehossa tuntui katsella kyseistä riemua. Yhteinen kokemus oli, että tunteeseen ja tunnelmaan virittyy jotenkin tahdosta riippumatta.

Tulevassa väitöskirjassani siis tutkin, miten ihmisten autonomiset hermostot (eli tahdosta riippumattomat hermostot) toimivat pariterapian aikana. Tätä varten olenkin joutunut uppoutumaan sekä autonomisen hermoston fyysisiin perusteisiin että miten kyseisen hermoston toiminta on kytköksissä erilaisiin psykologisiin ilmiöihin. Haluan sanoa tästä ilmiöstä muutaman sanan nyt kansantajuisesti, joten anteeksi jo etukäteen mahdolliset mutkien suoristukset.

Pieni kertaus fysiologiasta: meillä on keskushermosto (aivot ja selkäydin) sekä ääreishermosto. Ääreishermosto voidaan jakaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, sekä somaattiseen eli tahdosta riippuvaan hermostoon. Autonominen hermosto puolestaan jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Niiden funktiot ovat erilaiset, mutta ne pystyvät toimimaan myös yhtä aikaa.

Sympaattisen hermoston toimintaa kuvataan usein termillä "fight-or-flight". Sen tehtävä on valmistaa ihminen toimintaan hätätilanteessa, eli alkukantaisin termein taistelemaan tai pakenemaan. Tiedätte varmasti kun stressaantuneista ihmisistä puhutaan, että he käyvät ylikierroksilla - fysiologisesti tämä tarkoittaa, että sympaattista aktivaatiota on liikaa tai se on jäänyt ns. päälle parasympaattisen kustannuksella. Parasympaattinen "rest-and-digest" hermosto on aktiivinen kun ihminen rentoutuu ja elimistössä tapahtuu palautumista.

Monet muutkin asiat kuin stressi voivat vaikuttaa siihen, että henkilön sympaattinen hermosto on yliaktiivinen. Erilaiset traumat, posttraumaattinen stressihäiriö, pelot, ahdistus, jännitys ja erilaiset paniikkihäiriöt ovat näistä esimerkkejä. Väkivallan uhassa eläminen aiheuttaa luonnollisesti sympaattisen hermoston aktivaation - siihenhän se on evoluutiossa kehittynyt.

Meillä kaikilla tulee joskus stressaavia hetkiä elämässä. Stressinhallinta olisi pitkä puheenaihe sinänsä, ja ehkä joskus käsittelenkin sitä laajemmin, mutta itse suosin asiakkaiden kanssa rentoutumisharjoituksia yhtenä keinona lisätä parasympaattisen hermoston aktiivisuutta. Let's face it - nykyajan hektisyydessä meille kaikille tekisi varmasti hyvää pysähtyä hetki vaikka krooninen stressi ei päälle painaisikaan. Harjoittelemalla kehon stressisignaalien huomaamista ylikuormittumisen vaara vähenee. Tutkimusprojektissamme toteutuneen upean graduprojektin ansiosta on jopa jotain viitteitä siitä, että mindfulnessissa kehoon keskittyvän mielikuvaharjoituksen jälkeen (vs. ajatuksiin keskittyvän harjoituksen jälkeen) rentoutuminen säilyy fyysisesti paremmin.

Yleisimmin rentoutumistekniikat keskittyvät joko hengitykseen (ja/)tai lihasten rentouttamiseen. Lihaksia taas voi rentouttaa joko mielikuvaharjoituksella (keskitytään rentouttamaan tietty lihas) tai fyysisellä harjoituksella (lihasta jännitetään hetki, jonka jälkeen lihas rentoutetaan). Henkilökohtaisen mielipiteeni ja asiakaskokemuksieni perusteella paras tapa on usein mielikuvaharjoitus. Jos asiakas on poikkeuksellisen jännittynyt, niin ettei hän itse oikein edes huomaa kulkevansa jatkuvasti ylikierroksilla (jännästi vaan usein on mahavaivoja, kipuja ym. merkkejä...), teen ensin fyysisen harjoituksen. Tällöin asiakas oppii että jännittyneen ja rennon lihaksen välillä on oikeasti ero.

Haluan siis jakaa teille seuraavaksi rentoutumisharjoituksen, joka on suosikkini. Olen muokannut tämän hypnoosiharjoituksista (sekin olisi yksi hauska aihe puhua joskus, näitähän riittää...) sekä Vapaaksi ahdistuksesta -kirjan harjoituksista. Tuo kirja on muuten aivan mahtava työväline ahdistuneille, jännittyneille ja paniikkihäiriöstä kärsiville ihmisille! Sekä psykologeille näiden henkilöiden kanssa työskentelyyn.

Varoitus: En suosittele tekemään harjoitusta, jos sinulla on ollut psykoottisia/skitsofreenisia oireita tai ongelmia tajunnantason vaihtelun kanssa! Jotkut paniikkihäiriöstä kärsivät saattavat ahdistua keskittymisestä kehon tuntemuksiin (on luonnollista, että esim. lievä sensorinen deprivaatio aiheuttaa vaikkapa tuntemusta kehosta ulosleijumisesta), mutta harjoituksen voi toki keskeyttää tässä tapauksessa. Paniikkihäiriössä tunnusomaista on, että keskitytään liikaa kehon "hätäsignaaleihin" ja säikähdys siitä että jotain kamalaa on tapahtumassa vain voimistaa reaktioita - syntyy noidankehä. Sinänsä paniikkihäiriöstä kärsivän tulisi tosin oppia rentoutumaan ja olemaan ylitulkitsematta kehon tuntemuksia.

Parhaan efektin rentoutumiselle saat, kun varmistat itsellesi rauhallisen tilan ja pääset makuuasentoon. Harjoituksen voi toki tehdä myös istualtaan. Himmennä hieman valaistusta ja laita päälle jotain mukavaa ja tarpeeksi lämmintä. Rentoutumisharjoitus kestää 18 minuuttia:





"Jos yskittää, yskäise vapaasti" kommentit liittyvät lähinnä asiakastyöhön - ihmiset ovat niin kovin kohteliaita että eivät uskalla liikkua tai köhiä vaikka olisi vähän epämukava olo :)

Tätä harjoitusta voi käyttää vapaasti opetuksessa, koulutuksessa ym. sekä linkittää muualle nettiin, kunhan mainitset minut + blogini tekijänä.

I'm a gamer girl, in my gamer world...

Hahmonluonnissa suosin itseäni muistuttavaa kustomointia, jotta peliin tulee oikea uppoutuminen... How did I do? ;)

Mitä muuta Anu tekee vapaa-ajallaan, kuin treenaa ja päivittää blogia? No pelaa. Pikkutyttönä luin valtavasti kirjoja aina lukioon asti ja fantasia oli yksi suosikkigenreni, mutta nykyään fantasiamaailma esiintyy lähinnä peleissä ja leffoissa/sarjoissa. Lukemista ja pelaamista ei juurikaan voi verrata toisiinsa, mutta mielestäni pelaamista demonisoidaan aivan liikaa. Ok, ei tee hyvää istua koko päivää peffallaan, mutta pelaamisessa tulee monenlaista aktivaatiota: päättelyä ja ongelmanratkaisua, reaktiokykyä ja hienomotoriikkaa puhumattakaan hyvistä tarinoista ja mahdollisuudesta VAIKUTTAA tarinaan.

Kuvat ovat screen shotteja pelistä Dragon Age Inquisition, jota pelaan parhaillaan PC:llä. Muutenkin olen PC-pelaaja enkä osaa oikein liikkua konsolipeleissä saati tähdätä :P Suosikkilajini on RPG enkä välitä first person shootereista. Minulle tärkeintä pelissä on hyvä juoni, pelattavuus ja kohtalaisen miellyttävät grafiikat. Dragon Age sarja tarjoaa kaikkea tätä ja enemmän. Se on yksinkertaisesti paras pelisarja IKINÄ. Tähän mennessä. Piste. Jos ikinä aiotte pelata jotain peliä, pelatkaa Dragon Ageja. En saa tästä mainostuloja :P

Miksi Dragon Age on paras? Valintojen takia. Pelissä on syvällinen ja arvaamaton juoni, johon voi koko ajan vaikuttaa lukemattomilla valinnoilla. Yllä olevassa kuvassa otos eräästä valinnasta: mitä vastaisit kansalle, joka kuvittelee sinun olevan tyyliin uusi Jeesus? Kuka sinusta tulee, millaisia moraalisia valintoja teet, keitä otat joukkoosi, miten heitä kohtelet... Kaikella on seurauksensa.

Psykologina en voi olla innostumatta tällaisesta pelistä. Vähitellen tutustut ihmisiin jotka ovat ympärilläsi ja he reagoivat valintoihisi. Minun täytyi esim. pelata yksi vaikea moraalinen valinta uudestaan, koska minulle tuli niin paha mieli erään ystäväni tunteikkaasta ja surullisesta reaktiosta. Pelikin voi herättää tunteita, jos peli on hyvä.

Siitä puheenollen, pelissä on mahdollista syventää muitakin asioita kuin kaveruutta ystävyydeksi... Flirtti päälle ja romantiikkaa! Yritin ensin iskeä miestä joka osoittautui lopulta homoksi, mutta yllä olevasta herrasta tuli lopulta rakkaani. Suuria tunteita <3

Seikkailun, tutkimisen, tehtävien ja valintojen tekemisen sekä muihin tutustumisen lomassa pelissä pääsee toki taistelemaan. Se ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan tukee juonta. Eikä eeppisyyttä puutu näistäkään kohtauksista.

Ah. Miten hauskaa voikaan olla, kyllä lähtee ajatukset pois kaikesta muusta! Jotenkin olen huomannut, että henkilöillä jotka eivät pelaa saattaa olla hyvin vääristynyt käsitys mitä kaikkea pelaaminen voi parhaimmillaan antaa. Hyvät pelit upeine tarinoineen ovat kaukana pyssyleikeistä missä lahdataan ihmisiä minkä ehditään. Suosittelen testaamaan hyviä arvioita saaneita pelejä, ja esim. tämänkin pelisarjan ensimmäinen osa Dragon Age: Origins on vuodelta 2009 joten pelaamiseen ei edes tarvitse viimeisintä mallia olevaa tietokonetta. Tai ylipäätään tietokonetta, voihan sitä pelata konsolillakin (mutta yök grafiikat... ;)).

Lopuksi: Bioware <3

Treeni #64: High

Välineet: hyppynaru, kahvakuula, käsipainot

2 kierrosta

Laita ajastimeen valmiiksi 30 s ja 15 s intervallit. Tee kaksi kierrosta ja ota kulunut aika ylös. Vitosliikkeessä on molemmilla kierroksilla 10 toistoa, mutta muissa liikkeissä toistot (tai aika) puolittuvat toisella kierroksella.

Oma aika: 14:40. 10 kg kahvakuula ja 2 x 6 kg käsipainot.

Tämä on viimeinen treeni missä en ole arvioinut rankkuutta. Jatkossa tulee aina olemaan arvio treenin rankkuudesta + mihin lihasryhmiin treeni tuntui erityisesti ottavan (myös day after lihaskivut joita ei ole samana päivänä huomannut). Yleensähän näissä treeneissä kyytiä saa kyllä koko kroppa, mutta tavoitteena on jaotella treenejä edelleen vähän paremmin, niin että jos esim. alakroppa on ihan jumissa voi seuraavaksi tehdä enemmän yläkroppatreeniin.

Mulla on ollut vaihteeksi leppoisa viikon alku, sillä olen tehnyt helpohkoja treenejä, esim. aloittelijoille sopivaa treenisarjaa kahvakuulalla. Tarkoituksena olisi, että myös ne jotka eivät kuntoile löytäisivät innostuksen aloittaa treenaaminen jostain vähän helpommasta - nämä treenit kun voivat olla aika haastavia ja jopa pelottavia vasta-alkajille. Kokeneemmille helpommat treenit toimivat hyvinä palautustreeneinä 4-5 rankkuusasteen treenien jälkeen ja perään voi vielä tehdä voimajoogan vetreyttämään.

Itse asiassa tuulimyllyt kahvakuulalla saivat kyllä itselläni aikaan sen, että sivuvatsat ovat olleet jo pari päivää ns. mukavissa tunnelmissa "aloittelijoiden" treenistä huolimatta. Eikä tarvinnut tehdä kuin joku 15 toistoa per puoli että tuli efektiä, täytyy vaan olla tosi tarkkana liikkeen puhtaassa suorittamisessa. Kannattaa kokeilla. :)

Herkkupsykologiaa

Nämä lähtivät työpaikan kahvipöytään, koska muuten olisin syönyt ne hitaasti, mutta varmasti...

Tämä on pitkä postaus, pahoittelen... Mutta aaaah olen niin onnellinen että treeniviikko on taas ohi. Olen ylpeä itseeni effortista: tämä viikko oli tosi rankka, sillä viiteen peräkkäiseen treenipäivään kuului kaksi viiden tähden "Erittäin rankkaa" treeniä. Maanantaina tein 44 min setin jossa olin valmis jo lopettamaan ekan kierroksen jälkeen (niitä oli neljä...) ja tänään päätin viikon 30 min jalkatreenillä, jossa oli mm. 110 hyppyä polven korkuisen ja 50 cm leveän laatikon yli + 200 askelkyykkyhyppyä. Hell yes!

Tässä postauksessa haluan puhua vähän ruokapsykologiaa herkuista. Siitä, miten ruokaympäristöään voi ja kannattaa kontrolloida, ja siitä että jos se kontrolli joskus menee, ei kannata ajatella että peli on nyt menetetty. Aloitetaan ensimmäisestä.

KONTROLLI

Toisilla ihmisillä on vahvempi itsekuri kuin toisilla, mutta veikkaan että useimmat ihmiset kokevat jossain vaiheessa houkutusta herkkuihin jos tietävät niitä olevan kotona (herkuilla tarkoitan myös herkullista ruokaa). Ehkä he pystyvät vastustamaan kiusausta, ehkä eivät. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki houkutukset kannattaa minimoida jos tavoitteena on pudottaa rasvaa. Kuten olen maininnut, arkipäivisin talostamme ei yleensä löydy mitään epäterveellistä. Sitä ei yksinkertaisesti osteta etukäteen vieraita varten tai viikonloppua varten. Jos yllätysvieraita tulee kahville, monille kelpaa (jopa mieluummin) leivät kauniilla kasviksilla ja leikkeleellä. Jos jotain kuitenkin täytyy hankkia esim. vieraita varten, kuten postauksen yläkuvassa hankkimani pullat, jäljelle jäävät herkut voi viedä työpaikan kahvipöytään seuraavana päivänä. Ylipäätään työpaikka on paras paikka heivata kaikki epäterveelliset kiusaukset! Sitten ne ovat työkavereiden kiusauksia... ;)

Eli "ylimääräiset" herkut pois kodista. No toinen pointtini on, että kun sitten päättää haluta jotain hyvää, hankkii sitä vain vähän. Kuinka moni tietää sen tunteen kun on vetänyt liikaa karkkia tai sipsejä? o/  Jep. Siinä lievässä pahoinvoinnissa ja tukalassa olossa sitä aina miettii, että vähempikin olisi riittänyt, mutta yllättäen ei se siinä syödessä riitä. Osta siis vain se kourallinen irtokarkkeja tai minipussi sipsejä, niin syöminen on pakko lopettaa. Nauti jokaisesta palasta hitaasti, niin lopussa fiilis on paljon parempi.

Kolmas pointtini koskee sijoittelua. Olet tietoisempi siitä, mitä näet, ja unohdat todennäköisemmin sen, mitä et näe. Kun käyt kaupassa, osta paljon erilaisia hedelmiä ja vihanneksia. Sijoittele kaikki näistä, mitkä voit pitää lämpimässä, keskeiselle paikalle keittiöön. Ne mitkä menevät jääkaappiin, sijoita mahdollisimman esille näkökenttään ja helposti saataville. Ei sinne alalokeroon! Jos jokin hedelmä/kasvis vaatii valmistelua (esim. appelsiinin kuoriminen), pilko niitä valmiiksi rasiaan ja laita keskeiselle paikalle jääkaappiin. Ihminen on laiska. Kun nälkä yllättää, ihminen suuntaa keittiöön ja hakee katseellaan ruokaa. Tee terveellisimmistä aineista niitä, jotka ovat helposti saatavilla.

Sama koskee epäterveellisiä aineita, mutta päinvastoin. Sijoita lämpimässä pidettävät herkut mahdollisimman ylös hyllyjen perälle, ja jääkaapissa pidettävät lokeroihin tai muovipussiin tms., käytä luovuutta. Jos olet sitä mieltä, että esim. yllätysvieraille täytyy olla jotain tarjottavaa, suosi pakastettuja tuotteita/pakastamista. Näin tuotteen valmistamisessa on kriittinen pieni vaihe kuin lämmitys, joten et voi tuosta vain mennä napostelemaan herkkuja.

Tässä OLI pari kourallista sipsejä... kunnes SÖIN NE! MUAHAH.

"PELI ON NYT MENETETTY"

Kaikkea ei voi, eikä pidä kontrolloida. Monella laihduttajalla on "kaikki tai ei mitään" asenne herkkuja kohtaan. Ei kosketa mihinkään epäterveelliseen, kunnes sitten kun kontrolli pettää tuumitaan että tässä se nyt oli... sama sitten syödä mitä vain tänään, aloitan terveellisen elämän taas huomenna, tai maanantaina, tai ensi viikolla... Ja tuossa ajallisesti lyhyessä ajassa ihminen vetää uskomattoman määrän kaloreita, vain koska "samahan se nyt on kun söin jo x:n". Ei se ole sama asia.

Liika kontrolli johtaa pakkomielteisiin ja äärimmäiseen mustavalkoajatteluun. Tunnettu psykologinen ilmiö on kun ihmisiä pyydetään olemaan missään nimessä ajattelematta valkeaa karhua (tai pinkkiä sarvikuonoa, you name it...) - no mitä he yhtäkkiä huomaavat ajattelevansa... Valkeaa karhua. Ironisen prosessiteorian mukaan tiettyjen ajatusten tietoinen tukahduttaminen saa ne tulemaan todennäköisemmin mieleen. Siksi ei ole hyödyllistä tukahduttaa esim. ahdistavia tai masentavia ajatuksia.

Minua hieman huvittaa ja hieman huolestuttaa nykyinen trendi, missä ihmiset hankkivat itselleen tarkan ruokavalion jota tulee noudattaa tai jättävät ruoka-aineet x, y ja z täysin pois. Se on toki eri asia, jos huomaa esim. vehnätuotteiden aiheuttavan vatsaongelmia tai muuta sellaista. Itse suosittelen kyllä punnitsemaan ruokia ja noudattamaan esim. dieettiohjelmaa 1-3 kk jos haluaa pudottaa rasvaa, mutta ei se ole tapa viettää loppuelämää. Se on tapa avata silmät ateriakokojen/aterialaadun huomaamiseen ja poimia sieltä ne fiksut ideat. Esim. itse huomasin, että minulle ei vain sovi dieettiohjelman ison päivällisen syöminen kerralla noin isolla määrällä hiilareita, kroppaan tulee ihan kauhea olo. Huomasin, että minun on parempi jakaa hiilareita eri aterioille.

Fitness-buumi on myös tuonut ihmeellisen on/off ajattelun, että joko ollaan vähän niin kuin tiukalla terveellisellä ruokavaliolla tai sitten vähän niinkuin offikaudella. Ei siinä ole mitään järkeä, että tavalliset ihmiset pitävät dieettiruokavalion pari kk, sitten keräävät ne kilot parin seuraavan kk ajan takaisin, ja sitten taas mietitään että hommaanpa taas ruokavalion PT:ltä. Ihme jojottelua, siinä on unohtunut sana "elämäntapa".

Lähtee vähän vaahto tulemaan suusta :D Mutta kuten olen aiemminkin sanonut, ruokavalio on hyvin yksilöllinen asia. Koska itselleni maistuvat tietyt kaloripitoiset asiat, minun täytyy rajoittaa niiden syöntiä jos haluan näyttää siltä miltä haluan näyttää. En kuitenkaan kontrolloi tätä koko ajan. Sen todistaa tyhjä sipsikulho josta söin (hui) arkipäivänä tai Runebergintorttu jonka söin töissä kun tarjottiin. Tai se, että otan kohta pitsaa vaikka on perjantai. En mieti asiaa tarkemmin ja koe morkkista että nyt jotenkin epäonnistuin, koska ajattelen että elämässä täytyy olla nautintoja, eikä elämää voi tehdä 100% suunnitellusti.

Tähän liittyy nyt myös se (mitä alunperin halusin sanoa), että jos nautit jotain "epäterveellistä", nauti siitä äläkä ajattele että se on maailmanloppu. Kun söin nuo loput sipsit, hankin takaisin suunnilleen ne kalorit mitkä kulutin treenissä. Jos olisin jatkanut "rampagea" ja napostellut illan aikana kaikkea muutakin, lopputulos olisi eri. Ei siis missään nimessä kannata ajatella, että jos nauttii jotain epäterveellistä (tai terveellistäkin ison annoksen) on sama olla treenaamatta. Treenistä on aina hyötyä! Treenin aikaisen kalorinkulutuksen lisäksi HI-treenillä aineenvaihduntaan tulee boostia, joka lisää ylipäätään energiankulutusta treenin jälkeen. Superkovalla intensiteetillä tehty treeni lisää kasvuhormonia ja siten kasvattaa lihasta. Lisäksi ainakin itse huomaan, että treenin jälkeen ei tee yhtä paljon mieli epäterveellisiä asioita. Joka tapauksessa on aina paras, jos pystyy ajoittamaan isoimman aterian (erit. hiilarit) tai herkut heti treenin jälkeiseen aikaan.

Päätän tämän postauksen kuvaan lämpimistä voileivistä matkalla uuniin. Juustoraasteeseen on sekoitettu kananmuna.

Treeni #63: Hips don't lie

Ei välineitä!

2 kierrosta

Oma aika: 18:06. Arvioin tämän treenin neljän tähden arvoiseksi eli hieman rankemmaksi kuin normaali treeni. Tiedä sitten, oli kyllä edellisestä treenistä kipeät olkapäät...

Jatkossa treenejä voi etsiä tähtien mukaan tunnisteilla 1, 2, 3, 4 tai 5 niistä treeneistä missä olen itse arvioinut rankkuuden. Nämähän ovat aina henkilökohtaisia tuntemuksia, ja minulle normaali treeni voi olla jollekin tosi rankka - ja toisinpäin. Henkilökohtaisesti koen treenin rankemmaksi yleensä kun syke on hyvin korkealla ja treenissä vaaditaan yläkropan voimaa (punnerruksia ym.), alakropan treenissä taas saatan arvioida rankkuutta alakanttiin.