 |
| Possu mureutuu ihanasti savipadassa pari tuntia hauduttelemalla |
Joulu lähestyy ja meikäläinen on siitä kovin innoissaan! Lähinnä loman, rentoutumisen ja vain rauhassa olemisen vuoksi. Aluksi vietetään joulua anopin ja äidin ruokapatojen äärellä, ja sitten 1,5 viikon ajan köllötellään Miami Beachilla sekä Bahamasaarilla oman kullan kanssa... <3 Aijai. Vielä kun ensi tiistaihin jaksaisi painaa. Meillä muuten syödään kotona kalkkunaa jouluna, se on niiiiin hyvää ja vieläpä vähärasvaista!
Tämä vuosi on ollut päätä huimaava työhommien suhteen ja olenkin tainnut esiintyä neljässä kongressissa, joista kaksi oli ulkomailla Kööpenhaminassa ja Kreetalla. Saksassakin tuli käytyä opettamassa viikon verran Nordhausenissa. Kesäloma meni lähinnä pihahommissa kun laitettiin takapiha kuosiin ja pystytettiin meluvalli tulevaa rekkaliikennettä silmällä pitäen, joten silloinkaan ei päässyt täysillä rentoutumaan. Milanossa tuli kyllä lomailtua pidennetty viikonloppu keväällä.
Tutkimuksen teossa on ollut pitkiä mittauspäiviä kun asiakkaat pääsevät terapiaan usein vasta omien töiden jälkeen. Jossain välissä on myös yritetty kirjoittaa artikkeleita ja edistää väitöskirjaa... Viime viikolla kun joululahjojen hankkiminen ja tulevan lomareissun käytännön asiat vielä kaatuivat päälle, stressi alkoi tuntua muunakin kuin väsymyksenä: alan nimittäin saamaan sydämen lisälyöntejä jos olen ollut kuormittunut jonkin aikaa. Univaje ja kofeiini pahentavat tilannetta. Kehon toipumista ei ole edistänyt se, että olen viime aikoina tehnyt todella rankkoja treenejä, esim. 3 kpl puolen tunnin HIT settejä. Näin psykologina pitäisi yrittää tajuta, että jos stressiä alkaa olla pidempi jakso, niin kehoa ei kannata rasittaa liikaa urheilulla. Se on totta, että liikunta lievittää stressiä noin yleisesti ja akuutissa stressissä, mutta jokainen rankka liikuntasuoritus on kuitenkin "stressi" myös elimistölle. Jos palautuminen on heikentynyt, siitä ei hyvä seuraa pitkällä tähtäimellä että treenaa viisi rankkaa treeniä viikossa. Siksi lyhyet, mutta intensiiviset treenit ovat parempia kun on pitkäaikaista henkistä kuormitusta - tai rauhallisempi pidempikestoinen voimajooga tms... Yleensä pitkäaikaisen kuormituksen huomaa ensin väsymyksenä, joka ei lähde nukkumalla. Tosin, näin kaamosaikaan niitä voi olla vaikea erottaa toisistaan ;) Joululahjojen hankkimisen ja matkahommien varailujen jälkeen stressikin helpotti ja nyt on jo helpompi olla.
Oli mulla joku varsinainen aihekin tässä alunperin, eli siis ajattelin muistuttaa että jos naudan jauheliha, broileri ja lohi alkavat kyllästyttää ruokailussa, niin maailmassa on myös muitakin lihoja! Kuka muistaa kouluruokailun ällöttävän sitkeät ja jänteiset possukastikkeet? Ainakin itselleni ja näköjään myös Panulle on jäänyt niistä pitkäaikaiset traumat... Porsaansuikale on kuitenkin todella maukasta ja mureaa kun sen kypsentämiseen varaa reilusti aikaa. Itse ostan yleensä 300-400 g marinoitua ja 500-600 g maustamatonta marinoimatonta porsaansuikaletta sekoittaen ne, jos rasvan määrällä ei ole niin väliä.
Helppo possu a'la Anu
- Laita porsaansuikaleet pannulle ruskistumaan ja pilko joukkoon 1-2 sipulia (voi laittaa lisäksi myös suikaloitua paprikaa)
- Mausta mielesi mukaan
- Kaada kevyesti ruskistuneet suikaleet+sipulit uunin kestävään pataan ja lisää sekaan purkki kermaa. Kaada joukkoon vettä kunnes liha peittyy juuri ja juuri nesteeseen.
- Koko komeus uuniin 175 astetta ja haudutetaan pari tuntia. Avot!
Tämän ruoan kanssa ei aika ole niin justiinsa, liha on sitä mureampaa mitä kauemmin sitä pitää. Possu onnistuu hyvin myös liedellä hauduttaen ja niin se usein valmistetaankin, mutta minusta uuni on vaan helpoin.
Tämän aterian kylkeen sopivat hyvit esim.
tuoresalaatti ja dieettiohjelmassa esitellyt
veneperunat:
Mulla on kunnon arsenaalit Kreikasta, aina kun sinne eksyn ostan parasta mahdollista luomu extra virgin oliiviöljyä matkaani sekä tietysti mausteita (Kreikan mausteista jopa näkee kasvien osia eikä vain pelkkää jauhetta ja keinotekoisia makuaineita...). Ruoka on ylipäätään mielestäni sellainen asia, missä ei kannata venyttää penniä. Panostaminen laadukkaisiin tuoreisiin raaka-aineisiin ei ole halpaa, mutta se on oman (ja perheen) terveyden ja koko elinkaaren kannalta parasta. Jos minulla olisi lapsia, en rehellisesti sanottuna syöttäisi heille esim. nakkeja, valmislihapullia tai nugetteja ellei olisi jostain syystä aivan pakko. Tajusin tässä yksi päivä että en aktiivisesti välttele prosessoitua ruokaa vaan siitä on tullut elämäntapa - se että ottaisin evääksi kaupasta jonkun valmisruoan on yhtä todennäköistä kuin että pukeutuisin heinäkuussa rannalla laskettelupukuun. Mahdollista, mutta ei todennäköistä :D Jos minun täytyy saada pikaisesti jotain ruokaa eikä mitään ole valmiina, syön esim. hedelmiä ja pähkinöitä.
Viime vuonna
uutisoitiin, että joka kolmas syö valmisruokaa viikottain. Tähän tosin lasketaan ilmeisesti karjalanpiirakat ja pakastevihannekset (wat? pelkät kukkakaalit?). Eniten eineksiä kuluttavat lapsiperheet, mikä kyllä nostattaa hiuskarvat pystyyn. Ei sillä, ymmärtäähän sen että kiire on jumalaton ja joskus se lapsi vaan ei suostu syömään muuta kuin ruoka-ainetta X ja nyt ollaan jo myöhässä ja vaatteet pitäis pukea... Mutta kun tiedetään, että lapsuuden ruokatottumukset siirtyvät aikuisuuteen. Ylipaino siirtyy aikuisuuteen. Makuaisti tottuu esim. tiettyyn määrään suolaan ja tämä siirtyy aikuisuuteen. Runsas rasvan määrä ruoassa lisää mieltymystä rasvaisiin ruokiin ja siirtyy aikuisuuteen. Ei ihme, että vanhemmat ovat vähitellen nousemassa barrikadeille päivähoidon ruokienkin suhteen. Mieluummin minäkin antaisin lapseni syödä kasviksia, marjoja ja hedelmiä kuin juoda sokeripillimehun välipalalla. Fanaattiseksi ei tarvitse ryhtyä ja pääasia että kotona ruokatottumukset ovat terveellisiä, mutta aihe pistää kyllä mietityttämään.
Yllä olevassa iltapalakuvassa on leivällä meikäläisen einestä eli pippurimakrillia :D Kun en jaksa laittaa kalaa lämpimäksi ruoaksi, ostan jotain tällaista leivän päälle. Leikkeleissä valitsen aina korkeimmat lihapitoisuudet, valitettavasi eräissä merkeissä törmää esim. 60% lihapitoisuuteen kalkkunassakin että tarkkana saa olla.
Tässäpä taas vähän ruokahöpinää, kommentteja ja mielipiteitä aiheesta saa jättää alle. Mitenkäs
sivukorpin harjoittelu sujuu? Yllättävää kyllä, asennossa on näköjään mahdollista pysyä ihan näin harjoittelun alkuvaiheessakin.
Normaalin korpin treenauksesta on ollut varmasti hyötyä tasapainon kannalta. Yllättävän rankka liike kyllä tuo sivukorppi, treenaa erityisesti ranteita, vatsoja ja toki käsiä. Sivuvatsat huutaa joulun kunniaksi hoosianna Daavidin poika! Haha.
