Lepoa ja vauvoja

Kuumeisen illan jälkeen päätin pitää kunnolla lepoa treeneistä - sekä minulla että Panulla kävi niin, että kuumeemme nousi nimenomaan heti treenin jälkeen. Normiflunssassa minulla on aika huoleton suhtautuminen treenaamiseen, mutta kuumeen otan aina vakavasti, varsinkin kun sitä on minulla niin harvoin. Lisäksi kun treenaa ahkerasti 5 krt vko lähes vuoden ympäri, niin on ihan hyväkin ottaa välillä viikon breikki, jotta lihakset saavat kunnolla levätä.

Lauantaina oltiinkin sovittu reissu Pyhä-Häkin kansallispuistoon kaveripariskunnan ja koiruuksien kera. Onnistuin jotenkin kipeyttämään juuri ennen reissua yhden varpaani, mutta onneksi se ei juurikaan haitannut kulkua... Minä olisin halunnut neljän lepopäivän jälkeen tehdä pisimmän 17 km lenkin, mutta Panun mielestä 7 km oli ihan riittävä. ;) Toki oltiinkin paikan päällä vasta klo 12.

Kolme tuntia meillä meni kun pysähdeltiin koko ajan räpsimään kuvia sekä pysähdyttiin laavulla paistamaan makkarat. Sää oli onneksi tosi hyvä näin myöhäiselle syksylle, aurinko paistoi alkumatkan ja porukkaa oli hurjasti liikenteessä - ehkä syyslomankin vuoksi. Onneksi kuitenkin pysähdyimme hetkeksi sivupolulle, jolloin pääsimme väliin missä edessämme eikä takanamme kulkenut ketään ja pystyimme pitämään koiria irti. Nuo hauvat ovat sellaisia kilttejä rassukoita joilla ei ole mitään metsästysviettiä, joten ne köpöttelivät kiltisti aina polkua tai pitkospuita pitkin.

Olen ihan addikti luonnossa liikkumiseen, jos minut päästettäisiin niin olisin joka viikonloppu varmaan jossakin luontopolulla retkeä tekemässä! Tykkään myös kovasti valokuvata hienoja maisemia. Se on parasta kun sinulla ei ole mitään suunnitelmaa, vaan yhtäkkiä huomaat että "Ah! Tästä kohdasta saisi hienon kuvan." Joskus se toimii, joskus ei, useimmiten toimii. En ole jaksanut opiskella kuin perusasiat aukoista ja ISOista ja histogrammien ulkonäöstä, sillä kuvia on niin helppo nykyään jälkikäteen säätää. Olisihan se ihan hyvä käydä joku koulutus tietysti. Ainoa missä yritän olla tarkkana on nopeiden liikkuvien kohteiden kuvaaminen: siinä täytyy asettaa suljinaikaa eli shutter speediä kohdilleen tai muuten ovat vilkkaiden koirien tassut sumeita. :)

Viikonloppu menikin vauhdilla ohi kun perjantaina käytiin parin muun kaveripariskunnan kanssa leffassa (Napapiirin sankarit 2, ei tietysti ollut yhtä hyvä kuin eka...) + syömässä, lauantaina oltiin päivä Pyhä-Häkissä + iltaa vietettiin pelailemalla taas kavereiden kanssa itse keksittyjä pelejä, ja sunnuntaina oli ystävien vauvan kastejuhla.

Lettikampausta vaihteeksi

Napsin myös juhlista lähtiessä parit baby belly-valokuvat muistoksi raskaana olevalle ystävälleni, niistä tuli aivan ihania vaikka sessio olikin tosi pikainen <3 Kaunis malli helpottaa asiaa!

Metsälenkkejä ja sisustamista

Käytin koiraa tuossa viikko, pari sitten hierojalla ja taas tuli todettua että sillä on hyvin jumissa takapää. Hieronnassa sitä saatiin kyllä mukavasti vastaamaan käsittelyyn, mutta läksyksi saatiin pehmeällä epätasaisella alustalla kuljeskelua, jotta lapojen välistä ja selästä lihakset alkavat hytkyä niin kuin pitääkin. Tämän tehtävän ja ihanien syksyn värien innoittamana olenkin nyt kävellyt Neon kanssa paljon metsäpolkuja, niin että se on saanut olla irti.

Suomen metsissä sielu lepää! Ja nimenomaan niin, ettei siellä kuunnella mitään musaa vaan lintujen ja luonnon ääniä. Sellaisia polkuja vaan ei aina ole runsaasti, missä voisi mennä rauhassa itsekseen ja tosiaan pitää koiraa irti, mutta onneksi joitain mukavia paikkoja on kuitenkin löytynyt. Olenkin nyt viimeiset kymmenen päivää yrittänyt muistaa laittaa SportsTrackerin päälle lenkille lähtiessä, jotta tulisi vähän arviota siitä minkä verran kevyttä liikuntaa tulee tehtyä HIIT-treenien päälle. Lyhyemmille 10-15 min lenkeille ei välttämättä ole muistanut laittaa appia käyntiin, mutta nauhoitusten mukaan kävelyä on tullut kymmenessä päivässä kuitenkin n. 6-7 tuntia ja matkaa n. 21-24 km. Kyllä se koiran omistaminen vaan kannattaa ;) Eipä tuota itsekseen tulisi lähdettyä.

Kannattaakin muistaa pitää myös lepopäivät jollain tavalla aktiivisina, jotta aineenvaihdunta pysyy hyvin käynnissä ja siten verenkierto tuo lihasten palautumiseen + rakentamiseen tarvittavia aineksia tehokkaasti. Ylipäätään on hyvä tehdä jotain matalan sykkeen pidempikestoista toimintaa superintensiivisten lyhyiden treenien vastapainoksi. Kävely riittää siihen ihan hyvin, ja marjastus, siivous ym. askareet toimivat myös kivasti.

Uunilohen seurana myskikurpitsaa (ja sen paahdettuja siemeniä salaatissa). Ei tarvitse edes kastiketta!

Huomasin, että kilpailu vesipelastuksessa jollain tapaa stressasi, kun viikonloput menivät reissatessa eikä varmaan ehtinyt rentoutumaan tarpeeksi (ja varmaan se itse kisaaminenkin stressasi). Silloin tuli syötyä harvemmin ja kaloripitoisempaa ruokaa, ja iltaisin meni aika usein jotain herkkuja. Vähän meinasi tuskanhikeä pukata kun päätin pitkästä aikaa kiivetä puntarille, että mitähän sieltä paljastuu... No onneksi paino huiteli aika lailla samoissa lukemissa missä viimeiset vuodet on menty. Kun jaksaa stressistä huolimatta treenata säännöllisesti, niin HIIT-treenit kyllä antavat aika paljon anteeksi jos nauttii kaloripitoisimmat safkat treenien jälkeen. Keho on tällöin tilassa, missä se tehokkaasti käyttää hiilihydraatteja energiaksi eikä varastoi niitä. Kuten ruokakuvasta näkyy, nyt on kuitenkin menty siististi kisakauden loputtua ja kyllä se kehokin kiittää kun on kunnon polttoainetta moottoriin!

Sorry for the mess... Tältä mä näytän ilman meikkiä ja hiukset pörrössä heti heräämisen jälkeen!

Ja tältä pikameikin jälkeen, ready for work... Kyllä se muutama sudin veto vaan tekee naaman eloisammaksi!

Yläkuvissa testailin muuten yhtä tapaa saada yön aikana kiharat hiukset: hiukset pyöräytettiin nutturavalkin sisään illalla ja pidettiin koko yön. Aika kivannäköiset tuli, ihan kuin olisi raudalla tai kihartimella edestä kääntänyt. Olen nyt testaillut aika monta eri tapaa tehdä overnight heatless curlsit, mutta teen sitten myöhemmin blogipostauksen mitkä olivat mielestäni parhaat keinot. Eikös kaikki kuitenkin tykkää nukkua aamulla mahdollisimman myöhään!

Täytyypä muuten näyttää teille vielä hieno canvas-taulu minkä teetin meidän allasosastolle. Seinät näyttivät niin tyhjiltä remontin jälkeen, että piti saada joku kiva taulu esille. Kun näin joitakin otoksia, mitä eräs treenikaveri vesipelastustreeneissä kuvasi, tiesin heti että yksi Neon kuvista kävisi hienosti panoramana canvastauluksi!

40 x 100 cm ihanuus <3  Tykkään niin paljon miten nuo värit ja vesi elävät taulussa, ja miten Neon heijastus näkyy symmetrisenä veden pinnalla. Kauempaa katsottuna voisi melkein luulla moderniksi taiteeksi. Tuo keltainen sävy toistuu myös huoneen verhoissa ja vesielementti kuvassa sopii loistavasti allashuoneen teemaan. Ainakin minun mielestäni, mitä tykkäätte?

Kuulemiin, hyvää viikonlopun jatkoa!