Näytetään tekstit, joissa on tunniste treenaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste treenaus. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. heinäkuuta 2015

Loputkin treenit lisätty taas näkyville


Ihan vaan päivitysluontoinen asia, että nyt blogista löytyvät myös treenit #45 - #71, jotta niitäkin pääsee taas kommentoimaan ja tutkimaan muiden tuloksia! Itse treenit video- ja tekstiohjeineen ovat edelleen tilattavissa täältä: 2 kk paketti ja 3 kk paketti.

Hakutoiminto ei välttämättä osaa löytää treenejä, mutta Treeni #45 on postattu heinäkuussa 2014 ja Treeni #71 maaliskuussa 2015, joten selaamalla blogiarkistoa tuolta väliltä löytää tarvittavat treenit.

Kannattaa myös testailla viittä ilmaista treeniä tekstiohjeilla, jos liikesarjat ja treenitapa ovat ennestään tuttuja. Niissä viitataan aiempiin treeneihin, missä kyseinen liike on esiintynyt (ehkä osana muuta liikesarjaa):

Treeni #66: Push them burpees
Treeni #67: Office worker's dream
Treeni #68: Warrior workout
Treeni #69: Donkey Dash
Treeni #70: Battle with the box

Kuten voi huomata, niin kyllä se vaan on helpompi katsoa liikkeet videolta :) Ainakin minusta. Sitten kun liikkeiden nimet ovat tulleet tutuksi, tekstillä on helpompi ohjeistaa.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Voiko ketutukseen kuolla?


Sitä mietin eilen, tosin sillä rumemmalla v-alkuisella sanalla. Asia oli aika mitätön, mutta tiedättehän sen tunteen kun tulee joku vastoinkäyminen ja siihen kulminoituu sitten "kaikki". Meidän piti lähteä pitkälle luontopolulle retkeilemään koiran kanssa viimeisen ei-sateisen lomapäivän kunniaksi, mutta erinäisten juttujen vuoksi lähtö lykkääntyi ja tuli muuta kiireellisempää tehtävää. Pettymyshän siinä tuli, ja siihen tiivistyi sitten kaikki. Scheissein loma ikinä, pelkkää sadetta ja joku onneton pieni reissu jonnekin. Olisi ollut sama olla töissä, kaikki meni pieleen.


Useimmiten tässä vaiheessa se pettymys ja kiukku puretaan siihen lähimpään osapuoleen, koska se on helpointa. Sinä LUPASIT että mennään, olisit hoitanut asiat niin että ei oltaisi tässä tilanteessa. Fight incoming 100 %, voin luvata. On sitä psykologina olemisesta sen verran hyötyä, että tällaisissa tilanteissa osaa (joskus) ajatella rationaalisesti. Mennyttä ei voi jossitella, ja tämä oli nyt lopputulos. Siinä vaiheessa kun toteat mikä tilanteessa on järkevintä ja sanot että "niin, ei meidän nyt kannata mennä sinne", menetät oikeuden alkaa myöhemmin valittamaan asiasta. Suututtaa ja masentaa, mutta mikä on se pohjimmaisin tunne? Pettymys. Odotit jotain ja petyit kun asia ei tapahtunutkaan. Syvimmässä olemuksessaan se ei itse asiassa liity kehenkään muuhun, vain omiin odotuksiisi ja toiveisiisi, jotka katosivat.

Välillä B&W style

Mitä tehdä. Kävin kaupassa, ketutti niin paljon että käveleminenkin tuntui todella vaikealta. Kaupan kiertämiseen meni varmaan kolme kertaa normaali aika. Söin. Tyyli oli lähinnä ruoan tökkimistä haarukalla hitaaseen tahtiin. Mietin, että voiko pää räjähtää liiasta ketutuksesta. Sitten huokaisin syvään ja pistin treenikamppeet päälle ja musan kaakkoon. Takapuoleen keskittyvä pyramiditreeni, joka treenasi myös selkää ja mausteena oli käsilläseisontaa.
Heti treenin perään pikainen lenkki koiran kanssa jäähdyttelyyn.
Suihku.
Selvästi parempi fiilis.


Kaikista asioista mitä olen kokeillut, HIIT-treenit toimivat parhaiten tunnetilan parantamiseen. Luulisi että ylipäätään urheilussa endorfiinit tekisivät olosta paremman, mutta koko kehon lihaksistoa aktivoiva korkean sykkeen rutistus tekee jotain, mitä hölkkä tai salitreeni ei vain tee. Ainakaan minulle. Ehkä se liittyy mieleenkin, sillä kun ponnistelee äärirajoilla ja keskittyy a) hengittämään oikein b) toistojen laskemiseen c) liikeratojen ohjaamiseen d) seuraavan liikkeen suunnitteluun, joten mielenkin täytyy nytkähtää pois uraltaan. Voin sanoa, että kertaakaan ei ole ollut täysin sama huono fiilis treenin jälkeen, kuin ennen treenin aloittamista. Olo paranee vähintään 50%, mutta useimmiten mieliala on 95-100% parempi.

Treeni minkä tein omaan ketutukseeni ei ole kaikista rankimmasta päästä, joten voi olla että joku murhaavampi HIIT toimisi vielä paremmin, mutta tämä treeni saa nyt kunnian olla:

KETUTUSTREENI


Kokeile seuraavan kerran kun ketuttaa. Lisää painoja ketutuksen asteen mukaan - mitä enemmän ketuttaa, sitä isommat painot ;) (Itse tein 2 x 6 kg käsipainoilla, soutuun kannattaa ottaa painavammat jos löytyy)

Pyramidi 9 kierrosta:

1. Askelkyykkyhyppy käsipainojen kanssa - x toistoa per kierros
10    15    20   25   30   25   20   15   10

2. Käy kerran käsilläseisonnassa (tai pyri asentoon seinän vieressä, ohje opetteluun tässä)

3. Soutu käsipainoilla - x toistoa per kierros
6   8   10   12   14   12   10   8   6

4. Lankku -> hyppää jalat auki leveälle -> hyppää jalat takaisin lankkuun
5. Perusflow: chaturanga -> ylöspäin katsova koira -> alaspäin katsova koira (2:53-3:10 videolla)

Ensimmäisellä kierroksella teet siis 10 askelkyykkyhyppyä käsipainojen kanssa ja 6 soutua käsipainoilla, seuraavalla kierroksella 15 askelkyykkyhyppyä käsipainojen kanssa ja 8 soutua käsipainoilla ym... Oma aika: 12:44. Perusflowssa ei tarvitse kiirehtiä.

Nyt on sitten pakarat kipeät.

Enjoy!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Loma loma



Tässä on pidetty pientä blogihiljaisuutta kun on ollut kaikenlaista puuhaa. Remppa jatkuu vielä siltä osin, että nyt maalataan talon ulkosivun puurakenteita. Innoissaan ollaan sisustettu ja eilenkin haettiin pari puskaa Viherlandiasta. Lomasää on vaan ollut SURKEA!! Meinasin jo sanoa, että eipä ole paljon rannalla oleskeltu, mutta itse asiassa olen kyllä oleskellut siellä runsaasti. Vesipelastuksen merkeissä koiran kanssa, ei sentään aurinkoa ottaen...




Kun on valvonut näitä hommia kotosalla ja sää on ollut mitä on, niin eipä ole ollut paljon lomafiilistä. Yritetäänkin järkätä tässä parhaillaan pientä reissua edes jonnekin, että pääsee irti arjesta. Onhan se ollut sinänsä mukava nukkua pitkään ja tehdä asioita omassa aikataulussa, mutta kyllä se vaan niin on että kotona ne rutiinit vievät eikä pääse samalla tavalla irti asioista. Ruokaa laitetaan ja pyykkiä pestään, eihän siitä muuten tule mitään. Onneksi lomaa ovat piristäneet pool partyt, tuparit ja Jyväskylä-reissut ynnä muut.




Täyttelin tässä viimein myös Y3 paperin että pääsee yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi. Voi kauhea mikä byrokratiaviidakko, ainakin kun yrittää ihan itse netin kautta selvitellä asioita... Ajattelin nimittäin tulevaisuutta ajatellen lisätä urheilutoiminnan lisäksi myös psykologina toimisen, ja sehän on luvanvaraista toimintaa nimikesuojatulla ammatilla. Pitäis päästä käymään joku yrittäjäkurssi. Ja varmaan hommata kirjanpitäjä.


Rahanmenoa ei voi estää sisustamisessa... persialainen matto sentään kestää jälkipolvillekin :)


Treenit on sujuneet hyvin ja olen iloinnut siitä, että nyt alkaa taas jaksaa tehdä punnerrukset koko treenin ajan normaalisti lankusta. Vielä on matkaa siihen, että pelkällä vasemmalla ojentajalla jaksaa tehdä saman verran kuin oikealla, mutta suunta on oikea. On ollut kiva myös ottaa vanhoja treenivälineitä käyttöön ja yrittää parantaa suorituksia vanhoissa treeneissä. Kokeilepa vaikka tehdä seuraavaa liikesarjaa jumppapallon kanssa: yksi punnerrus nilkat jumppapallon päällä -> vedä polvia (ja palloa) kohti rintaa ja palauta jalat suoraksi. 5 x 5 toistoa treenissä!


Nokkoslettuja tekeillä, nokkoset omasta pihasta. Oli hyvää!

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Hetkiä kuvina

Sitä tahdonvoimaa ei voi mitata, mitä vaaditaan kun kaksi nälkäistä päätyvät Hesburgeriin ja ottavatkin salaatit.


Nyt on ollut aikamoinen vilinä ja vilske viime aikoina työrintamalla. Projektimme kaikki yhteistyökumppanit tulevat mm. Kreikasta, Saksasta, Tšekistä, Iso-Britanniasta, Espanjasta ja ... öö... keynoten pitäjä on Itävallasta. Unohdinkohan jonkun? Workshoppia pidetään to-la ja käydään läpi tähän mennessä kertyneitä tuloksia. Maanantaina on tarjolla sitten yleisöseminaaria, joka kuulemma on jo ylibuukattu ja yritetään lähettää toisiin saleihin videoyhteydellä. Lisäksi stressaa parin viikon päässä odottava matka Englantiin, sillä minut kutsuttiin pitämään luento Oxfordiin johonkin opetusalan seminaariin. Ja ehdin alkaa tekemään sitä 45 min esitystä vasta ensi viikon loppupuolella. Huh. Mitenkähän niillä ihmisillä pysyy pää selvänä, ketkä ei intensiivitreenaa ;)  Siinä tuskanhiessä on kyllä jotain puhdistavaa!

Tässä muutama kuva viime ajoilta, että tulee sisältöä tähänkin tekstiin:



Nyt ymmärrän bonsai-puiden kanssa touhuavia. Leikkelin meidän etupihan puskan viikonloppuna uuteen kuntoon ja se oli hyvin terapeuttista!


Weekend & homemade burgers


Ainoa oikea tilanne ottaa duck face


Kovaa on treenattu koko ajan. Kyllä, se on hikeä tippumassa nenästä.



Bad hair day = braid day

Se hetki, kun kesken laittautumisen alat ihailla (olematonta) hauistasi :'D Kerrankin selvisin tekemään aamutreenit!


Palataan sunnuntaina uuden treenihaasteen merkeissä!




perjantai 22. toukokuuta 2015

Manly man 200 reps


Olen aina sanonut, että nämä treenit sopivat ihan yhtä hyvin miehille kuin naisille. Me ei treenata vain peppua, vaan tasaisesti koko kroppaa ja ylävartalo saa takuulla kyytiä. Talven jälkeen voi tehdä sitä paitsi mieli saada lihaserottuvuutta enemmän esiin, jolloin HIIT-treenit jälkipolttoineen ovat loistavia keinoja kiristellä.

Joillekin kaksilahkeisille yksilöille voi kuitenkin olla henkisesti vaikeaa esimerkiksi ottaa hyppynaru käteen tai tehdä luistelijan askelkyykkyjä. Don't ask me why. Niinpä yksi hyvä keino saada pojat innostumaan superintensiivisestä treenistä maksimisykkeen tienoilla on ison sandbagin heittely. Oma sandbagini on vain ~13 kiloa, mutta Panun sandbag on noin 28 kiloa.

Tuossa yksi ilta olin jo tehnyt oman treenini kun Panu alkoi treenaamaan, ja olin lakkaamassa kynsiäni sohvalla (onpas feminiinistä). Siitä sohvalta syntyi sitten huutelemalla improvisoitu setti, joka veti kyllä herrasta ihan kaikki mehut irti. Tangolla tai käsipainoilla voi mahdollisesti soveltaa liikkeitä, mutta silloin kannattaa valita isohkot painot, sillä sandbagin kanssa tasapainoilu luo omaa ekstraefforttia.

Manly man 200 reps


Kerran läpi mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman pienillä tauoilla:

1. 25 x clean & press sandbagilla (press nyrkeillä)
2. 25 x sandbagin nostoa maasta olalle (vaihda olkapäätä vuorotellen)
3. 25 x dippi
4. 25 x punnerrus jalat kohotettuina (esim. tuolilla)
5. 25 x perus vatsalihas pitäen kevyempää sandbagia (13 kg) rintakehällä (tms paino)
6. 25 x kyykky sandbagilla (niskan takana jos liian iso paino etukyykkyyn)
7. 25 x maastaveto sandbagilla
8. 25 x soutu sandbagilla

Hapottavimmista liikkeistä helpompia kohti. Treenin nimestä huolimatta kaikki naiset saavat toki myös testata voimiaan jos siltä tuntuu! Panulla taisi mennä 28 kg sandbaginsa kanssa n. 16 minuuttia tähän settiin.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Very important things


Ajattelin puhua muutamasta tärkeästä asiasta näihin HI treeneihin liittyen.

  • Treenaa joko ilman kenkiä tai minimalistisilla kengillä. Tyypilliset juoksukengät eivät usein sovellu tämän tyyliseen treenaukseen, sillä niissä on liikaa pehmustetta. Jos kengässä on esim. kantapäävaimennus, kyykkyä on vaikeampi saada liikeradaltaan oikeaksi kun kantapäiltä ponnistaminen vaikeutuu. Itse treenaan aina paljasjaloin, paitsi silloin kun treenissä vaaditaan erityisen voimakkaita hyppyjä (tuolin päältä pitkä ja voimakas hyppy lattialle tai boksin yli hypyt ym.). Kengistä tulee hieman ekstrapainoa, jonka itse huomaan haittaavan esim. hyppynarulla hyppimistä, joten normaalissa pomppimisessa olen ihan paljasjaloin. Sitä paitsi hyppiminen tekee hyvää luustolle, kuten on jo kauan tiedetty!
  • Älä syö raskasta annosta ruokaa ennen treeniä, juo mahdollisimman vähän treenin aikana. Tämä tulisi muistaa monessakin lajissa, mutta erityisesti lyhyissä intensiivisissä suorituksissa missä hypitään ja pää+vatsalaukku seilaavat lattian ja katonrajan väliä. Lähellä maksimisykettä treenatessa voi jo sinänsä alkaa oksettaa ilman näitäkin tekijöitä ;) Syö tarvittaessa pieni välipala esim. ½ h ennen treeniä ja nesteytä itseäsi etukäteen jos edessä on pidempi puolen tunnin treeni. Vesilasista/pullosta hörppiminen on lähinnä tapa - periaatteessa lähes kaikista näistä treeneistä selviäisi ilman vettä suorituksen aikana. Erityisesti hyppynaruosuuksilla veden loiskuminen vatsalaukussa ei ainakaan paranna oloa. Muista myös syödä 1,5 h sisällä treenistä päivän isoin ruoka-annos (hiilaria+proteiinia) saadaksesi parhaan hyödyn ravintoaineiden imeytymisestä! Täältä löydät esimerkin treenin jälkeisen aterian rakentamisesta.

  • Liikkeiden huolellinen ja puhdas suorittaminen on tärkeämpää kuin nopeus. Tämä tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta kilpailuhenkisyys itsensä tai muiden kanssa ja "aikapaine" voivat saada aikaan sen, että liikkeet tehdään hätiköiden. Kuntosalilla treenaavilla suurin valaistumisen kokemus tulee usein siinä (usean vuoden jälkeen), että vaikka pyritään nousujohteisuuteen ja painojen lisäämiseen liikkeissä, tärkeintä on kuitenkin aina saada a) hyvä tuntuma b) oikeaan lihakseen. Aloittelijat keskittyvät näissä HI treeneissä oppimaan uudet liikkeet ja tekemään omalle kunnolle sopivia versioita vaikeimmista liikkeistä, mutta toivon että siinä vaiheessa kun tyyli ja tietyt liikkeet alkavat olla tuttuja, ymmärretään että tärkeintä on puhdas liike.

      • On tärkeää huomata omat sudenkuoppansa ja keskittyä aktivoimaan lihaksia. Esim. itse alan helposti luistaa polvennostojuoksussa tahdista ja polvien nostamisesta mahdollisimman ylös koska en ota siinä "toistoja" ylös. Siinä alkaa tavallaan säästellä voimia seuraavaa liikettä varten, mitä taas ei tietenkään pitäisi tehdä. Kilpailuburpeissa huomaan, että väsyessä alkaa tehdä mieli tipauttaa lantio ensimmäisenä lattiaan ja nostaa se viimeisenä, vaikka ylävartalossa säilyisikin koko ajan jännitys + punnerrusmainen lasku alas ja ylös. Monia näissä treenissä olevia liikkeitä voi myös tehdä uhraamatta ajatusta keskivartaloon, mutta paremman hyödyn saa kun muistaa aktivoida vatsalihakset. Esim. lankussa voi olla joko niin ettei se juurikaan ota vatsoihin (kaikki paino ylävartalolla, vatsa rentona, tuntuu kyllä hyvin käsissä), tai niin että se polttelee muuallakin mukavasti (keskittyy kiristämään vatsat ja etureidet, paino jakautuun tasaisemmin). Jos polvennostojuoksussa nojaa hieman taaksepäin, se aktivoi vatsoja paremmin. Tämä tietysti pätee myös muihin lihaksiin kuin keskivartaloon, on aina hyvä keskittyä aktivoimaan lihakset!
        Mitenkäs tämän postauksen nyt päättäisi. Totean vain lopuksi, että mitä nopeammin liikkeen tekee, sitä vähemmän ajatusta voi tietoisesti ohjata lihasten aktivoimiseen. Edistyneempien treenaajien tulisikin löytää sopiva tasapaino näiden välillä. Huomaan ainakin itse, että liikkeen oikea suorittaminen on tullut koko ajan tärkeämmäksi ja "voittanut" kilpailuhenkisyyteni. Sitä on joskus kuulkaas rynnitty settiä läpi vain että voitettaisiin joku HIIT guru ;)

      tiistai 17. helmikuuta 2015

      Nyt olis mahdollisuus vaikuttaa

      Lasten työ on leikkiminen ja niin poispäin... :D "Hei mä näin tämmösen kuvan netissä, menepäs tohon selälleen..."

      Sellainen välipostaus tässä, että mulla on treenit loppu! Eli siis viime vuoden lopulla kuvatut, ei tarvitse säikähtää sentään. Koska olen treenannut viikossa viisi eri treeniä + yhden voimajoogan niin valinnanvaraa löytyisi reilusti mitä kuvata seuraavaksi. Nyt saa siis ehdottaa minkälaista settiä haluaisi tarjolle! Superrankkoja puolen tunnin settejä, kevyitä ja helppoja treenejä, vai sekä että ja kaikenlaista? Kahvakuulatreenejä, ei ekstravälineitä, intervallitreeniä vai AMRAP:ia? Jos minusta on kiinni niin teen sekametelisopan jossa on vähän kaikkea :) Ja ehkä sitä Dream Butt -sarjaa mitä joskus lupailin. Yritän viikonloppuna ehkä ehtiä pitämään kuvaussessiot, että siihen asti voi vaikuttaa.

      Jos on tarve keväiselle motivaatiopotkulle niin lukaiskaapa tämän treenaajan loistava postaus - jää omien tekosyiden lista aika pieneksi kun miettii pitäiskö treenata! Rutiinit, rutiinit... Vielä kun saa kaverin houkuteltua mukaan niin avot. Sainpa itsekin houkuteltua Panun taas salilta funktionaalisemman treenin pariin ja se on pari viikkoa ähissyt mun kanssa joka päivä oman jättisandbagin kanssa. Toisaalta tosi kivaa, toisaalta mulla menee aina välillä pasmat sekaisin omassa treenissä kun se tahallaan naurattaa tai täytyy auttaa sandbagin nostamisessa rintakehälle... "Aika kulkee omg!" Se on myös aina mukavaa jos Panu kokeilee salaa jotain mun treeniliikettä ja huutaa yhtäkkiä miten kauhea polte tulee ;) (tornadovatsat, jalat laskeutuvat ja nousevat suorina!)

      Mitäs muuta yleistä. MUISTAKAA NUKKUA. Tätä saa aina olla painottamassa. Myös itselleen... Psykologina pyhä nelinäisyyteni kun tapaan asiakkaan on alkuvaiheessa tsekata  a) miten ihminen nukkuu, b) liikkuu, c) syö ja d) millä mallilla sosiaaliset suhteet ovat. Vaikuttamalla yhteen asiaan voi pitkällä tähtäimellä vaikuttaa moneenkin, mutta lähden aina liikkeelle siitä, että uni on yksi elämän peruspilareista, jota ilman kaikki muu hankaloituu. Treenaamisesta puhuttaessa tulokset menevät hukkaan kun kasvuhormonia ei kehity normaalisti eikä palautumista ole tarpeeksi. Lihakset eivät kasva ja kehitystä ei tapahdu, vaarana voi jopa olla ylikunto. Immuunipuolustus heikentyy ja tulee helpommin kipeäksi + pysyy pidempään kipeänä. Univaje saa tutkimusten mukaan syömään rasvaisempaa ruokaa/enemmän kaloreita seuraavana päivänä. Ajattelukyky ja muisti heikentyvät kun puhutaan merkittävästä univajeesta, lista jatkuu ja jatkuu...

      Kaikki vaan sujuu paremmin kun nukkuu. Trust me. Eli ajoissa sinne sänkyyn! (Ja jos sattui moka niin puolen tunnin päiväunilla saattaa vähän korjata tilannetta fysiologisesti. Ei sovi mulle henk. koht., olen aina päiväunien jälkeen vaan väsyneempi... Kukin tyylillään.)

      maanantai 19. tammikuuta 2015

      Mulla on miehen pylly!



      Kuten olette ehkä huomanneet niin en ole juurikaan harrastanut belfieitä tai vastaavia tässä blogissa. Nyt aihe ehkä antaa myöten pienen huumoripostauksen... Alkuselitystä: lauantaina juhlimme miespuolisen kaverin syntymäpäiviä ja heti aamupäivästä alkaen päivä oli täynnä erilaisia haasteita, joihin hän sai valita aina yhden meistä avuksi. Tyttöystävä oli käyttänyt hienosti mielikuvitusta ja kaverin piti selvitellä mm. Alkossa minä vuonna jallua on alettu valmistaa, selittää erotiikkaliike Anti-Shopissa mitä tietyillä seksivälineillä tehdään ja tehdä baarissa baarimikon opastuksella drinkkejä. Itse sain auttaa tehtävässä, missä täytyi saada tuntemattomia ihmisiä laulamaan onnittelulaulu synttärisankarille.



      Ennen saunomista ja baariin suuntaamista pidettiin vielä yksi spontaani tehtävä: synttärisankarin täytyi silmät sidottuina tunnustella jokaisen yhdentoista osallistujan pyllyä ja arvata kuka henkilö siinä on kyseessä. Tämä aiheutti suurta hupia jo ekan pyllyn kohdalla, kun kyseessä oli mies ja synttärisankarin arvaus oli että allekirjoittanut :D Sitten tämä tapahtui vielä toistamiseen toisen miespuolisen henkilön kohdalla. Ja mitäs tapahtui kun lopulta meikäläisen pyllyä kokeiltiin? Arvauksena miespuolinen henkilö! Siinä vaiheessa piti kaikin voimin pidättää naurua. Muut naiset sentään arvattiin naisiksi, huh huh... Siinä sitten pohdittiin mistä asia johtuu ja lisäkokeilujen lopputulos oli että näillä miehillä vaan oli pehmeämmät pyllyt kuin mulla. Voihan askelkyykyt.

      Seuraavana treeninä on tulossa 15 min AMRAP, jossa on neljä eri liikesarjakomboa. Stay tuned :)

      Pitääkin tästä lähteä kauppaan ostamaan sellanen belfie-tikku......

      perjantai 16. tammikuuta 2015

      Treenimusiikki


      Huh huh, ensimmäinen treeniviikko loman jälkeen alkaa olla takana. Vielä täytyy lauantaiaamuna tehdä yksi treeni kun tuli otettua lepopäivä lihaskipujen takia keskiviikkona. Se on kyllä jännä miten aina tauon jälkeen lihakset kipeytyvät ihan eri tavalla, vaikka tauko ei olisi kuin pari viikkoa. Olin ihan rikki jaloista ja nyt on selkä + hartiat kipeänä erittäin hyvästä kahvakuulasetistä, mutta tämä kipu sentään on siedettävää verrattuna siihen alakropan tilaan...

      Ajattelin kysellä kuunteletteko musiikkia treenien aikana? Itse saan aina lisää energiaa ja tehoa treeniin pistämällä musat soimaan kovalla, ja tutkimuksissa onkin havaittu että ihmiset jaksavat urheilla pidempään kovemmalla tahdilla jos he kuuntelevat sopivan nopeatahtista musiikkia. Erityisesti vaikutuksen huomaa treeneissä missä on hyppynaruintervalleja: kokeilepa pystytkö hyppimään muussa tahdissa kuin musiikin tahdissa... Jotenkin sitä valuu aina siihen samaan tahtiin kuin biisi, jos se vain on lähellä sopivaa rytmiä.

      Mulle saa vinkata hyviä soittolistoja Spotifyssa! Yksi lemppareistani on HANDS UP!.

      En ole ikinä harrastanut uuden vuoden lupauksia, mutta nyt voisi harkita sitä yhtä mikä tahtoo aina jäädä... venyttely. Testasin pikaisesti seuraavaa liikettä tasapainoiluhaasteessa ja eihän siitä tullut yhtään mitään :D Olen ihan pökkelö yrittäessä saada yläkroppaa kohti maata niin että istuu lattialla ja jalat ovat levällään. Oikeasti. En saa edes kyynärpäitä maahan siinä asennossa, se on aina ollut mulle tosi hankala. Saa nähdä mitä liikkeestä tulee, luulisi että jokapäiväisellä treenillä sitä aina vaan edistyy. Nyt harjoitellaan vielä kuitenkin lentävää kyyhkystä, sillä siinä on ainakin itselleni edelleen haastetta :) (eikä ole juuri nyt aikaa kuvailla videoita).

      Loistavaa viikonloppua! Tehkää yksi voimajooga jossain välissä edistämään notkeutta+tasapainoa ja että kroppa saa vähän boostia aineenvaihduntaan.

      tiistai 13. tammikuuta 2015

      Arvioi treenien rankkuus

      Nyt jokaisen on mahdollista arvioida treenien rankkuus antamalla yhdestä viiteen tähteä treenille. Kyseessä ei siis ole arvio miten "hyvä" treeni on, vaan arvio miten helppo tai rankka treeni oli sinulle! Kukaan ei pahoita mieltään jos treenillä on yksi tai kaksi tähteä - välillä täytyy vaihdella rankkojen ja kevyiden treenien välillä :)

      Tähtien määrä:

      1. Helppo ja kevyt treeni (esim. useimmat voimajoogat)
      2. Hieman normaalia kevyempi treeni
      3. "Perustreeni" mikä voi haastaa sopivasti
      4. Rankka treeni
      5. Erittäin rankka treeni
      Arvioiden kuvaus näkyy myös kun pitää hiirtä luokituksen päällä. Kokeilkaas klikata tuohon jotain niin tiedän että homma toimii!

      Vanhoissa postauksissa arvionappi löytyy ihan postauksen alalaidasta, FB tykkäys- ja jakamisnappien alta.

      Palaan pian asiaan lomakuvien ja kuulumisten merkeissä :)

      perjantai 5. joulukuuta 2014

      "Minä pystyn"


      Toivottavasti olette ahkerasti harjoitelleet ensimmäisen viikon tasapainoiluhaastetta! Eilen saavutin itse sellaisen vaiheen, missä kroppa ja aivot yhdistyivät ja tuli yhtäkkinen tajuaminen miten asento toimii. Sen jälkeen asento oli helppo pitää kymmenisen sekuntia, mitä nyt kädet vähän tärisivät ja vatsat huusivat hoosiannaa. Ei uskoisi, miten paljon vatsalihakset itse asiassa tekevät töitä tuossa liikkeessä, vaikka toki sen huomaa käänteistä korppia harjoitellessa. Lonkankoukistajat puolestaan ovat ihan tulessa kun yrittää asetella polvia tukevasti kainaloon. Kannattaa tosiaan suunnata katse suoraan eteenpäin ja ajatella itseään hyvin pienenä pakettina kun lähtee kallistamaan painoa käsille, oikea pään asento auttoi minua paljon.

      Eilen tuli töissä puhetta voimasta ja haluan vielä sanoa, että vaikka näissä tasapainoiluissa tarvitaan tietty määrä voimaa, kyse on ennemminkin tasapainosta ja kehon koordinaatiosta. Jos jaksat tehdä normaaleja punnerruksia ja pystyt minuutin ajan olemaan lankussa, sinulla luultavasti on tarpeeksi voimaa tehdä korppiasento. Kyse on "vain" puuttuvista hermoyhteyksistä aivojen ja kehon välillä, jotka lisääntyvät kun tasapainoilua treenaa. :)




      Ahaa-elämys korppiasennosta sai minut pohtimaan ylipäätään sinnikyyttä ja harjoittelua. Vaikka huipulla kisaavilla urheilijoilla voi olla luontaisia lahjoja lajiinsa, suurin osa menestyksestä johtuu kuitenkin ahkerasta harjoittelusta. Kaikki lähtee uskosta ja luottamuksesta itseensä - minä varmasti pystyn, kunhan vaan treenaan tarpeeksi. Näin psykologina tapaa jatkuvasti ihmisiä, joilla ei tätä ajatusta syystä tai toisesta ole. Lapsuuden perheen asenteilla, uskomuksilla ja vanhempien tavassa puhua lapselle voi olla kauaskantoiset seuraukset aikuisuuteen. Opimme uskomaan itseemme kun meihin ensin uskotaan. Mitä tapahtuu jos lapsi on aistinut vanhemmista ettei hän ole tarpeeksi hyvä, mikään ei tavallaan riitä kehujen tai arvostuksen saamiseksi, lapsen taitoihin ei ole luotettu, häntä on vähätelty ja asenne on ollut "Ei sinun nyt ehkä kannata yrittääkään kun tämä on aika hankala juttu"? Nuo äänet ja asenteet sisäistyvät meihin sisäisiksi ääniksi, jotka aikuisenakin sanovat pään sisällä että ei kannata kokeilla mitään haastavaa. Pysytellään turvallisissa tutuissa asioissa missä ollaan hyviä. Eihän sinne (paikkaan/lajiin/harrastukseen X) voi mennä kun minä olen tämmöinen ja muut ovat paljon taitavampia ja tietävät mitä tekevät. Psykologiassa käytetään myös termiä "opittu avuttomuus" seuraavasta ilmiöstä:

      "Seligman tutki alun perin koiria, jotka hän jakoi kolmeen ryhmään. Ensimmäiselle ryhmälle annettiin sähköiskuja, jotka koirat saivat kuitenkin loppumaan painamalla eräänlaista kytkintä. Toiselle ryhmälle annettiin myös sähköiskuja. Tällä ryhmällä sähköiskut kuitenkin jatkuivat riippumatta siitä, mitä koirat tekivät. Kolmas ryhmä oli verrokkiryhmä, jolle ei annettu sähköiskuja.
      Tutkimuksen toisessa vaiheessa koirat laitettiin tilaan, jossa heille annettiin jälleen sähköiskuja. Koirat pystyivät kuitenkin pakenemaan tilasta varsin helposti hyppäämällä matalahkon aidan yli.
      Ensimmäisen ja kolmannen ryhmän koirat, toisin sanoen koirat, jotka olivat aiemmin onnistuneet lopettamaan sähköiskut omalla käytöksellään, sekä koirat, joille ei aiemmin ollut annettu sähköiskuja, hyppäsivät nopeasti aidan yli ja pakenivat. Sen sijaan koirat, jotka aiemmin eivät olleet pystyneet vaikuttamaan kokemuksiinsa, jäivät tilaan ja kävivät ulisten makaamaan maahan. Ne olivat oppineet avuttomiksi.
      Seligmanin myöhemmät tutkimukset vahvistivat havainnon myös ihmisillä: jos emme joskus saavuta haluamaamme lopputulosta, päädymme hyvin nopeasti uskomaan, että emme pysty vaikuttamaan elämäämme. Opimme avuttomiksi. Tämä taas johtaa passiivisuuteen tai jopa depressioon." ( http://www.gradutakuu.fi/2010/01/11/opittu-avuttomuus/ )

      Toki myös temperamentti voi vaikuttaa osaltaan siihen, miten uskaltaa lähteä kokeilemaan uusia asioita. Jotkut ovat luonnostaan varovaisempia ja herkempiä ja toiset avoimempia ja "riehakkaampia". Suurempi vaikutus on kuitenkin kasvatuksella ja ympäristöllä missä on elänyt. Itse olen ollut onnekas siinä mielessä, että taitoihini on aina uskottu ja asenteeni aikuisenakin on, että otan innolla kaikki haasteet vastaan. Jos sinä et ole ollut yhtä onnekas, voit silti kääntää uskomuskelkkasi ympäri. Se vaatii sinnikkyyttä ja harjoittelua aivan niin kuin tasapainoilu, mutta tämä tasapainoilu tapahtuu vain pään sisällä. Kun uskallat "hypätä tuntemattomaan" niin luultavasti huomaat, että mitään pahaa ei tapahdu. Sinusta pidetään ja sinuun uskotaan, ja harjoittelemalla voit tulla taitavaksi lähes missä asiassa vain. Kun näitä kokemuksia kertyy lisää ja saat muilta rohkaisevaa palautetta, alat vähitellen uskoa itseesi yhä enemmän. Kokemus todistaa sinulle, että pystyt mihin vain, kunhan laitat asiaan aikaa ja energiaa :)

      Olipas siinä tsemppipuhe. Tarkoituksena on sanoa, että myös JUURI SINÄ pystyt oppimaan näitä aluksi hyvin vaikeilta tuntuvia tasapainoiluja. Tärkeintä on sinnikäs yrittäminen ja harjoittelu. Aluksi minustakin tuntui, että noinkohan pystyn pysymään edes viisi sekuntia korpissa viikon päätteeksi. Älä keskity lopputulokseen vaan harjoittele - lopputulos tulee kyllä itsestään. Pidä hauskaa ja haasta itsesi! :)

      maanantai 1. joulukuuta 2014

      Miten mulla menee

      Hikinen, mutta onnellinen - 7 uutta treeniä purkissa


      Välillä tulee aina kysymyksiä että mites treeni kulkee mulla itsellä. Syyskuun puolivälissä koin erittäin outoa motivaatiopulaa sen jälkeen kun olin pitänyt pisimmän treenitauon HIT:istä neljään vuoteen. Minä, jolle treenaamisesta oli tullut sama asia kuin hampaiden pesu - juttu joka kuuluu arkirutiineihin eikä ilman sitä voi olla. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tajusin oikeasti säännöllisyyden merkityksen. Sitähän kuulee jatkuvasti, että treenamisesta pitäisi tulla tapa, mutta tuossa vaiheessa vasta itse tajusin miten se tapa auttaa treenaamaan. Siksi kaikki laihdutusoppaat ja -artikkelit paasaavat miten on parempi treenata vähemmän aikaa useamman kerran viikossa kuin kerran pari pitkän jakson. Kyllä minä sen tiesin, mutta en jotenkin uskonut että motivaatio/jaksamispula voisi ikinä enää kohdata itseäni kun olin treenannut kuitenkin niin kauan ja rakastanut tätä tyyliä. Ei se tarvitse näköjään kuin (pidemmän) tauon.

      Tämän takia homma ei oikein toimi jos treenaa vain 2-3 krt viikossa. Siihen jää 4-5 muuta päivää, jolloin treeni ei ole tapa. Tämän omakohtaisen kokemuksen jälkeen en voi painottaa tarpeeksi, että viikkoon mahduttaa ne viisi treeniä!! Kun sitä on vaikka pelkän määrätietoisuuden ja sitoutumisen voimalla tehnyt pari viikkoa, kuukauden, niin siitä tulee se hampaiden pesun kaltainen rutiini, jota ilman ei voi olla. Ensimmäinen treeni tauon jälkeen oli mulla "Voi ei, ei jaksais..." fiiliksillä ennen kuin pääsi taas vauhtiin. Loppusyksyn olen mahduttanut viikkoon aina viisi treeniä + yhden voimajoogan lepopäivänä ja into on kova.

      Tällä viikolla yksi "treeneistäni" oli uusien treenivideoiden kuvaaminen. Kuten asuvalinnoista voi huomata, kuvaan siis kerralla purkkiin useita treenejä ja sitten vähitellen editoin klipit ja teen postaukset ynnä muut. Teille on tulossa siis verta, hikeä ja kyyneliä!!! Tai ainakin hikeä ;) Alla vähän maistiaisia ja loppuun blooperi...


      Me ei mitään helppoja punnerruksia harrasteta!

      Hämähäkkipunnerrus

      Tiedossa erilaisia potkuja!


      Emmekä tietenkään voi olla ilman... ihanan vihattavia askelkyykkyjä! Tässä luistelijan askelkyykky.


      perjantai 28. marraskuuta 2014

      Ennen ja jälkeen -kuvia



      Hehkeää?



      Ajattelin koota tänne vähän motivaatiota HIT-treenien (high intensity) aloittamiseen tai vaihtoehtoisesti ahkeran treenin jatkamiseen. Eli jotain aivan kamalaa, ennen ja jälkeen -kuvia... Pitkän aikaa tätä piti sulatella, sillä eihän kukaan lähtökohtaisesti halua julkaista itsestään mitään kauhean epäedustavaa, mutta ehkä hyöty voittaa haitat jos tämä jonkun ihmisen herättää.

      Yläkuvissa siis meikäläinen joskus 7-9 vuotta sitten, nykyistä tuhdimmassa kunnossa. En pitänyt itseäni mitenkään lihavana, mutta näin jälkeenpäin kyllä ajattelee että on tuossa vähän ylimääräistä. Eihän sitä itse usein tajuakaan ennen kuin joku ottaa sinusta "salaa" kuvia ja totuus iskee päin naamaa. No joo, on ehkä pahin mahdollinen asentokin tuossa vasemmalla, mutta pointti lienee selvä.


      Voiton arvoinen suoritus embu-kisassa (c) Kati Clements


      Yliopistoon siirtyessä paino vähitellen laski itsestään kun joka paikkaan piti pyöräillä, ja treenasin 3-4 krt viikossa lähes koko opiskelujen ajan itsepuolustuslaji Shorinji Kempoa. Taijiakin tuli pari vuotta harrastettua kerta viikkoon. Lopulta tuntui kuitenkin, että kempossa on liikaa nivelten taivutuksia ja lukkoja minulle. Mitään kovin vakavaa ei sattunut, mutta kerran treenipari taittoi kyynärpääni "yli" kera komean pamahduksen (siinäkin oli aloittelija kyseessä). Samaan aikaan kun pohdin kempon lopettamista törmäsin netissä Zuzkaan, loput voikin lukea "Oma tarinani"- osiosta sivuston yläpalkista. Näin Zuzkalla unelmakropan jollainen olisi kelvannut itsellenikin, joten minulla ei ollut mitään menetettävää siinä että kokeilisin HIIT treenejä. Jäin koukkuun itsensä haastamiseen ja lyhyisiin treeneihin, ja tuloksien alkaessa näkyä olin tietysti myyty.






















      Yllä olevissa kuvissa olen treenannut noin puoli vuotta HIIT:iä 5 krt viikko. Rasvaprosentti vaikuttaa alhaiselta ja pieni hauiksen tynkäkin on alkanut nousta käsivarresta :P Olkapäähän on tullut vähän muotoa ja vatsalihakset alkavat piirtyä esiin. Oikeastaan ensimmäisenä huomasin butt liftin - kaikki ne askelkyykyt saivat aikaan sen, että pylly alkoi kiivetä kohti korkeuksia.






















      Ja sitten yläkuvat menneeltä kesältä ja syksyltä, kun treeniä on takana nyt 4 vuotta. Kuten olen aiemmin maininnut, tavoitteenani oli kropan suhteen saada lihaksia ja lihaserottuvuutta, mutta kuitenkin säilyttää naisellinen figuuri. En halua, että laittaessani mekon päälle käsivarret ovat koivunrungon kokoiset ja miehekkään näköiset. Monesti sanotaan että tämä on ihan turha "pelko" - ja useimmilla ihmisillä jotka treenaavat kerran pari viikossa näin onkin - mutta tiedän että jos itse treenaisin esim. jatkuvasti salilla huippuintensiteetillä (kuten haluan treenata) alkaisin neljässä vuodessa näyttää siltä, miltä en halua näyttää. En voi myöskään valehdella ettei elämänkumppanini mielipide vaikuttaisi: hän ei toivo minun kasvattavan yhtään enempää lihasta vaan hänkin haluaa pitää naisellisen naisensa... ;)

      Näissä treeneissä, mitä sivustolle laitan, saa samalla sekä aerobisen että anaerobisen hyödyn aineenvaihdunnan boostaamisen lisäksi. Itselleni tuo kiihtynyt kalorien poltto on iso etu, sillä tykkään nauttia pitsaa ja herkkuja viikonloppuisin. Ei paljon nautittaisi ilman näitä treenejä... (tai sitten oltaisiin postauksen ylimmäisten kuvien tilanteessa). Treenejä ei ole suunniteltu "jalkatreeniksi" tai "yläkroppatreeniksi" vaan joka treenissä harjoitellaan koko vartaloa. Vaihtuvat liikkeet treenaavat aina vähän eri lihasryhmiä ja pitävät mielenkiintoa yllä. Erityisesti tykkään meillä naisilla siitä, että treenien erinäiset lankku- ja punnerrusliikkeet treenaavat kivat olkapäät. Kun yläkroppaan tulee lisää lihasta, se usein tasapainottaa naisilla vartaloa ja tekee kropasta kivan tiimalasin (yhdessä lihaksikkaan alakropan kanssa).

      Neljän vuoden treenivihkot


      Ja sitten vielä viimeinen juttu, eli en koskaan ole elämässäni painanut niin paljon kuin nyt! En edes noissa ylimmissä kuvissa. Yläasteella ollessani samanpituinen painoin alimmillani n. 13 kg vähemmän. Kun treenaat kovaa ja kasvatat lihasta, lihas vaan painaa enemmän kuin rasva. Mielestäni nämä viimeisimmät kuvat näyttävät kuitenkin paremmilta kuin postauksen ensimmäiset :) Alkuvuodesta kokeilin myös mikä on ideaalini oman rasvaprosenttini suhteen. Alimmillaan rasvat olivat pihtimittauksella 17,9% ja InBodylla prosenttia alhaisemmat, mutta totesin että näytän mielestäni parhaimmalta ~19-20% rasvoilla.


      Loppuun vielä tukkafiilistely, liityin tietämättäni julkkisten lob -seuraan (long bob, luin siitä tänään) ja pätkäisin hiuksiani viikko sitten:

      Ennen (juuressa meikäläisen luonnollinen hiustenväri):




















      Jälkeen (tummempaa liukuvärjäystä juureen + sivuotsis):






















      Nyt on kevyt olla. Vaihtelu virkistää!