Sitä mietin eilen, tosin sillä rumemmalla v-alkuisella sanalla. Asia oli aika mitätön, mutta tiedättehän sen tunteen kun tulee joku vastoinkäyminen ja siihen kulminoituu sitten "kaikki". Meidän piti lähteä pitkälle luontopolulle retkeilemään koiran kanssa viimeisen ei-sateisen lomapäivän kunniaksi, mutta erinäisten juttujen vuoksi lähtö lykkääntyi ja tuli muuta kiireellisempää tehtävää. Pettymyshän siinä tuli, ja siihen tiivistyi sitten kaikki. Scheissein loma ikinä, pelkkää sadetta ja joku onneton pieni reissu jonnekin. Olisi ollut sama olla töissä, kaikki meni pieleen.
Useimmiten tässä vaiheessa se pettymys ja kiukku puretaan siihen lähimpään osapuoleen, koska se on helpointa. Sinä LUPASIT että mennään, olisit hoitanut asiat niin että ei oltaisi tässä tilanteessa. Fight incoming 100 %, voin luvata. On sitä psykologina olemisesta sen verran hyötyä, että tällaisissa tilanteissa osaa (joskus) ajatella rationaalisesti. Mennyttä ei voi jossitella, ja tämä oli nyt lopputulos. Siinä vaiheessa kun toteat mikä tilanteessa on järkevintä ja sanot että "niin, ei meidän nyt kannata mennä sinne", menetät oikeuden alkaa myöhemmin valittamaan asiasta. Suututtaa ja masentaa, mutta mikä on se pohjimmaisin tunne? Pettymys. Odotit jotain ja petyit kun asia ei tapahtunutkaan. Syvimmässä olemuksessaan se ei itse asiassa liity kehenkään muuhun, vain omiin odotuksiisi ja toiveisiisi, jotka katosivat.
 |
| Välillä B&W style |
Mitä tehdä. Kävin kaupassa, ketutti niin paljon että käveleminenkin tuntui todella vaikealta. Kaupan kiertämiseen meni varmaan kolme kertaa normaali aika. Söin. Tyyli oli lähinnä ruoan tökkimistä haarukalla hitaaseen tahtiin. Mietin, että voiko pää räjähtää liiasta ketutuksesta. Sitten huokaisin syvään ja pistin treenikamppeet päälle ja musan kaakkoon. Takapuoleen keskittyvä pyramiditreeni, joka treenasi myös selkää ja mausteena oli käsilläseisontaa.
Heti treenin perään pikainen lenkki koiran kanssa jäähdyttelyyn.
Suihku.
Selvästi parempi fiilis.
Kaikista asioista mitä olen kokeillut, HIIT-treenit toimivat parhaiten tunnetilan parantamiseen. Luulisi että ylipäätään urheilussa endorfiinit tekisivät olosta paremman, mutta koko kehon lihaksistoa aktivoiva korkean sykkeen rutistus tekee jotain, mitä hölkkä tai salitreeni ei vain tee. Ainakaan minulle. Ehkä se liittyy mieleenkin, sillä kun ponnistelee äärirajoilla ja keskittyy a) hengittämään oikein b) toistojen laskemiseen c) liikeratojen ohjaamiseen d) seuraavan liikkeen suunnitteluun, joten mielenkin täytyy nytkähtää pois uraltaan. Voin sanoa, että kertaakaan ei ole ollut täysin sama huono fiilis treenin jälkeen, kuin ennen treenin aloittamista. Olo paranee vähintään 50%, mutta useimmiten mieliala on 95-100% parempi.
Treeni minkä tein omaan ketutukseeni ei ole kaikista rankimmasta päästä, joten voi olla että joku murhaavampi HIIT toimisi vielä paremmin, mutta tämä treeni saa nyt kunnian olla:
KETUTUSTREENI
Kokeile seuraavan kerran kun ketuttaa. Lisää painoja ketutuksen asteen mukaan - mitä enemmän ketuttaa, sitä isommat painot ;) (Itse tein 2 x 6 kg käsipainoilla, soutuun kannattaa ottaa painavammat jos löytyy)
Pyramidi 9 kierrosta:
1. Askelkyykkyhyppy käsipainojen kanssa - x toistoa per kierros
10 15 20 25 30 25 20 15 10
2. Käy kerran käsilläseisonnassa (tai pyri asentoon seinän vieressä, ohje opetteluun tässä)
3. Soutu käsipainoilla - x toistoa per kierros
6 8 10 12 14 12 10 8 6
4. Lankku -> hyppää jalat auki leveälle -> hyppää jalat takaisin lankkuun
5. Perusflow: chaturanga -> ylöspäin katsova koira -> alaspäin katsova koira (2:53-3:10 videolla)
Ensimmäisellä kierroksella teet siis 10 askelkyykkyhyppyä käsipainojen kanssa ja 6 soutua käsipainoilla, seuraavalla kierroksella 15 askelkyykkyhyppyä käsipainojen kanssa ja 8 soutua käsipainoilla ym... Oma aika: 12:44. Perusflowssa ei tarvitse kiirehtiä.
Nyt on sitten pakarat kipeät.
Enjoy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti